Jumalten tanssi

Dance of the Gods

Nora Roberts 2006

Gummerus 2008

328 s.

Tämä on jatkoa Morriganin risti-romaanille. En ole viime aikoina jaksnaut kirjoittaa kirjojen kansitekstejä tänne blogiin, mutta tämän kohdalla teen poikkeuksen, kun tuntuu niin vaikealta kirjoittaa mitään spoilaamatta koko kirjaa. 

 

Hoyt-velhon johtama kuuden soturin piiri jäljittää viekoittelevaa mutta kuolettavaa vampyyrikuningatar Lilithiä halki ajan ja avaruuden. Aika on kuitenkin käymässä vähiin, sillä Lilith armeijoineen on valmis sotaan, joka tietää ihmisten maailman loppua. 

Lilithin hovissa, syvällä Irlannin rantakallioiden uumenissa, majailee myös ikivanha velho Midir, joka tekee kaikkensa miellyttääkseen vampyyrien kuningatarta. Onko Hoyt vihdoin kohdannut itseään voimallisemman vastustajan?

Myös Glenna-noidan valkoinen magia ja Larkinin muodonmuuttamistaidot ovat tarpeen, kun piiri yrittää pelastaa Lilithin vangitsemia kuolevaisia.

Uskollisen ystävyyden lisäksi intohimon lieskat leimahtelevat yhä kuumempina kuuden piirin sisällä - ja vievät ryhmän huomion Lilithin demonisilta taioilta...

Selviytyykö seurue yhtenäisenä Jumalten tanssin kautta Geallin kaukaiseen maahan, jossa käydään viimeinen taistelu? Saako Lilith murrettua kuuden piirin?

Tiedättekö sen tunteen, kun on ollut pitkän aikaa ilman karkkia ja sitten sitä syö eikä jotenkin vaan pysty nautiskelemaan vähän kerrallaan, vaan syö kaikki karkit kerralla ja lopputulos on kammottava sokerihumala ja yökötyksen tunne? Sellainen olo tästä kirjasta jäi. Henkinen sokerihumala ja makean yliannostus. Kirjastossa tämä on luokiteltu fantasia-kategoriaan, mutta kyllä tämä romanttista viihdettä fantasiahöysteellä. Kirjan rakastavaiset olivat minun mielestä trilogian epäkiinnostavin ja kliseisin pariskunta. Isänsä rakkautta vaille jäänyt ja poikaystävän jättämä, päältä kova ja sisältä pehmeä poikatyttö ja jokaäidin unelmavävy, kultapoika, joka käsittelee tyttöä kuin kukkaa kämmenellä ja omaa siistin taidon. Hohhoijaa. 

Olen jotenkin ihan kyllästynyt Nora Robertsin kirjoihin, kaikki väännetään rautalangasta ja selitetään puhki ja silti ihmiset jää jotenkin yksiulotteisiksi ja etäisiksi. Tässä trilogiassa kirjailijatar on ilmeisesti halunnut koetella rajojaan, mutta lopputulos on silti samaa ennalta-arvattavaa romanttista höttöä kuin kaikki muutkin rouvan romaanit, vaikka mukaan onkin nyt sullottu fantasiaa. 

En siihen fantasia puoleen puutu sen enempää, mutta ihan oikeasti mitä virkaa on jalokivipäällysteisellä lohikäärmeellä, joka ei edes syökse tulta? Mitä sulle jää silloin käteen? Aivan, hitsin iso, kimaltava, lentävä lisko, jonka ainoa tarkoitus on lentää nopeasti paikasta toiseen (ja lumota nainen). 

Luin tämän harppoen, että pääsisin käsiksi kolmanteen osaan, joka on onneksi enemmän mun mieleen. Siitä arviota tiedossa kaiketi viikonloppuna, kun saan sen luettua.            

Uusinta: Morriganin risti

Luen kyllä omalla mittapuullani varsin hyvällä tahdilla tällä hetkellä, mutta en vaan saa kirjoitettua kirjoista mitään. Nyt kuitenkin pikainen maininta, että luin uudelleen Nora Robertsin romanttisen fantasia-trilogian ensimmäisen osan Morriganin risti. 

Luin kirjan ensimmäisen kerran jo neljä ja puoli vuotta(!) sitten, mutta en sitten koskaan saanut luettua jatko-osia. Niiden aika tuli nyt, kun nököttivät kaikki kolme vierekkäin kirjaston tänään palautettujen -hyllyssä. Muistikuvat ensimmäisestä osasta olivat niin hatarat, että katsoin paremmaksi lukea senkin uudelleen.

Allekirjoitan kyllä edelleen joitakin samoja asioita kuin maaliskuussa 2009, mutta olen sittemmin kai lukenut enemmän (hyvää) fantasiaa tai jotain on muuttunut pääkopassani, kun en ollut tästä niin innoissani nyt toisella kertaa. Perusromantiikkaa à la Nora Roberts höystettynä höpsöllä fantasia-elementillä. Cian ja Moira ovat edelleen mielestäni kiinnostavimpia hahmoja enkä muista olisi oikein jaksanut lukeakaan.

Kakkososa on jo lähes luettu ja kirjoitan siitä jahka jaksan, mutta sanon jo tässä vaiheessa, että kakkososa on vielä enemmän plaah, kun tämä ykkönen. Kolmannessa on toivottavasti jo vähän enemmän potkua.

Ihan tavallisena päivänä

Case Histories
Kate Atkinson 2004
Schildts & Söderströms 2.p 2013
294 s.

Jackson Brodie, entinen sotilas, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä saa hoidettavakseen kolme jo vuosia sitten tapahtunutta katoamistapausta. 

Isänsä kuoltua sisarukset Amelia ja Julia haluavat vihdoin selvittää mitä tapahtui heidän kolmivuotiaalle sisarelleen Olivialle, joka katosi yli 30 vuotta aiemmin vuonna 1970. 

Theon elämän keskipiste, tytär Laura, on ensimmäistä päivää kesätöissä isänsä asianajotoimistossa, kun golf-paitaan pukeutunut mies ryntää toimistoon ja puukottaa Lauran kuoliaaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin tapaus on edelleen selvittämättä ja Lauran muisto Theon mielessä yhtä elävä kuin eilispäivä.

Michelle on 18-vuotiaana vastasyntyneen vauvan äiti ja Keithin tuore vaimo. Eräänä aamuna Keith herättää vahingossa vauvan ja Michellen pinna katkeaa. Hän ryntää hakemaan kirveen ja iskee sen Keithin päähän. Mitä tapahtuu Michellen vauvalle, kun Michelle kärsii tuomionsa vankilassa ja vapauduttuaan katoaa sukulaistensa ulottumatttomiin?  

Selvittäessään näitä kolmea näennäisesti täysin erillistä juttua Jackson käy samalla läpi omaa lapsuudentraumaansa ja avioeroaan ja huomaa, että vastoin odotuksia tapaukset ovat kytkeytyneet toisiinsa.

Kateissa ollutta ja Saarnaajan kiihottamaa dekkarinnälkääni ruokkiakseni luin tämän Hulluilta päiviltä mukaan napatun dekkarin. Haluaisin sanoa "dekkarin", koska tämä oli melkoinen epädekkari. Puitteet on toki kunnossa, on yksityisetsivä ja monta mutkikasta ja raadollista tapausta selvitettävänä, mutta tämä on tavallista dekkaria huomattavasti kaunokirjallisempi ja keskittyy paljon enemmän kirjan henkilöiden mielenliikkeiden kuvaamiseen. Tapaukset tulevat ratkaistuksi melkein ohimennen.

Kirjan alku oli minusta äärimmäisen mielenkiintoinen. Tarina alkaa kolmella tapauskertomuksella, jotka kaikki ovat järkyttäviä ja psykologisesti mielenkiintoisia. Tässä vaiheessa olin todella innoissani, mutta sitten, seuraavat 200 sivua ovat rönsyileviä kuvauksia tapauksiin liittyvien ihmisten mielenliikkeistä. Tapahtumat ratkeavat niin ohimennen ja yhtäkkiä, että mulle jäi tästä vaan jotenkin hölmistynyt olo. Lopussa tapauksille annettiin ratkaisut ja ne olivat minusta alun tapauskertomusten tavoin todella mielenkiintoisia ja yllättäviäkin. Tykkäsin siis alusta ja tykkäsin lopusta, joka onnistui yllättämään minut, mutta välissä olevat 200 sivua olivat minusta vaan jotenkin epäkiinnostavia. Tai  ei epäkiinnostavia, mutta ei vaan tullut sellaista pakko lukea fiilistä, lukemiseen meni paljon kauemmin kuin odotin. 

Ei missään nimessä huono kirja ja kaikki löytämäni arviot tästä ovat jokseenkin ylistäviä, joten olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en täysin lämmennyt tälle. Aion silti lukea sarjan seuraavat osat.

Loppuun laitan kirjasta lainauksen, joka tuntui uppoavan syvälle lukuhetkellä.

"Olisi pitänyt opiskella luonnontieteitä eikä istua päivät pitkät nenä romaanissa. Romaaneista sai aivan väärän kuvan elämästä, niissä valehdeltiin ja annettiin ymmärtää, että oli olemassa loppuja, vaikka tosiasiassa mitään loppuja ei ollut, kaikki vain jatkui ja jatkui ja jatkui."

Saarnaaja

Predikanten
Camilla Läckberg
Schildts Kustannus (Atschi Pokkari)
2. painos 2011

Pikkupoika löytää alastoman nuoren naisen ruumiin kuilun pohjalta. Kaikkien yllätykseksi ruumiin alta löytyy vielä 24 vuotta aiemmin kadonneiden kahden nuoren naisen luurangot. Mitä yhteistä 70-luvun lopussa kadonneilla nuorilla naisilla ja nyt löytyneellä naisella on? Onko murhaaja aktivoitunut uudelleen vuosikymmenien jälkeen vai onko liikkeellä kopiomurhaaja? 

Tanumsheden poliisilaitoksen konstaapeli Patrik Hedström viettää kesälomaa kahdeksannella kuukaudella raskaana olevan avovaimonsa Erican kanssa, kun hänen hätyytetään johtamaan tutkintaa. Pian tutkinta kalvaa Patrikia päivin ja öin ja paineet kasvavat kun neljäs nuori nainen katoaa. 

Ärsyttävän Beckyn kohellusten jälkeen halusin jotain täysin erilaista ja tämä sopi siihen tarkoitukseen hyvin. Luin sarjan ensimmäisen osan, Jääprinsessan, jo yli neljä vuotta sitten ja muistikuvat siitä olivat jokseenkin hatarat. Se ei sinänsä haitannut lukukokemusta, mutta silti jotenkin sarjan ollessa kyseessä kivempi lukea kirja, kun muistaa vielä edellisen osan tapahtumat ja ihmiset. En oikein voi verrata tätä siihen ekaan osaan, kun en muista sitä niin hyvin, mutta olen Jääprinsessasta näköjään kirjoittanut, että "aika surullinen tarina siitä, miten kauan aikaa sitten tapahtunut tragedia on muuttanut pysyvästi ihmisten elämän eikä kukaan ole päässyt vapaaksi tapahtuneesta". Se pätee aika hyvin tähänkin, menneisyyden tapahtumat ovat jättäneet jälkensä ihmisiin ja kuilu ihmisten välillä on kasvanut kasvamistaan. 

Ihan kelpo dekkari. Tunsin erityistä tyytyväisyyttä itseeni, kun tajusin yhden jutun jo paljon ennen kirjan poliiseja, mutta en sitten kuitenkin kyennyt täysin arvaamaan loppuratkaisua. Seuraavan osan aion lukea vähän nopeammalla aikataululla kuin mitä näiden kahden ekan osan välissä vierähti. Kiinnostaa kovasti lukea miten Erican ja Patrikin perhe-elämä lähtee rullaamaan, mutta myös miten Martinia onnistaa naisrintamalla. Haluaisin myös uskoa, että Gösta pystyy vastustamaan Ernstin huonoa vaikutusta ja hoitaa hommansa kunnialla. Tarina päättyi myös Erican siskon Annan osalta kiinnostavasti ja toivon, että Anna vielä kykenee nousemaan väkivaltaista miestään vastaan. Siinäkin siis yksi sivujuonne, minkä eteneminen kiinnostaa. 

Sain muuten pitkästä aikaa yhden maan lisää.

Reading globally: Ruotsi          

Minishoppaaja

Mini Shopaholic
Sophie Kinsella 2010
WSOY 2011
403 s. 

Himoshoppaaja-sarja on tullut kuudenteen osaansa ja nyt mukana sekasortoa aiheuttaa Beckyn ja Luken 2-vuotias, voimakastahtoinen tytär Minnie. Englantiin iskee talouskriisi ja Beckyn ja Luken on vedettävä kukkaron nyörit tiukalle. Tämä tietysti aiheuttaa shoppailuriippuvaiselle Beckylle suuria ongelmia, mutta onneksi tyttärelle voi opettaa "vastuullista rahankäyttöä" viikkorahan muodossa ja pian "Minnie" onkin käyttänyt viikkorahansa vuoteen 2103 saakka. Talouskriisi aiheuttaa ongelmia myös töissä, mutta onneksi Becky keksii tähänkin luovan ratkaisun. Samanaikaisesti Becky järjestelee Lukelle yllätyssynttäreitä nollabudjetilla, joka, yllätys yllätys, paisuu vähän.   

 

Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista jo yli viikon, kun tästä kirjoittaminen tuntuu yhtä piinalliselta kuin mitä kirjan lukeminen oli. Tästä voi tulla melkoinen valituspostaus enkä ole sellaista halunnut kirjoittaa, joten olen lykännyt kirjoittamista. Fiksua..

Tämä on chick-littiä ja sitä odottaa, että pääsee pakenemaan hetkeksi todellisuutta höpsön päähenkilön siivellä. Odottaa saavansa hyvät naurut  ja viihtyvänsä muutaman sata sivua hattaraisissa päiväunelmissa. Kiintyvänsä päähenkilöön ja huokaisevan tyytyväisenä, kun sankaritar saa sankarinsa. Himoshoppaaja on tietysti jo saanut sankarinsa, mutta se on nyt sivuseikka. 

Sen sijaan että olisin tavoittanut mitään edellä kirjoitetusta, tunsin vain sivu sivulta kasvavaa vastenmielisyyttä Beckyä kohtaan. Miten voi 29-vuotias ihminen olla näin täysin kykenemätön ottamaan oppia aiemmista virheistään? Becky on itsekeskeinen, patologinen valehtelija, joka järjestää itsensä pulaan joka ikinen kerta ja sitten sukulaisten ja ystävien on pelastettava tämä vastuuntunnoton huithapeli ja lopussa kaikki on taas hyvin. Nyt tämä manipuloiva narttu on sitten hankkinut vielä lapsenkin, jonka kasvatuksen suhteen on ihan yhtä holtiton kuin muunkin elämänsä.

Ja sitten toinen juttu, mikä aiheutti raivoa oli aviomies Luke. Miten ihmeessä se mies voi katsoa kaiken läpi sormiensa kerta toisensa perään? Varmaan se, että mies vaikuttaa olevan täysin naimisissa työnsä kanssa varmaan helpottaa asioita. Tai ehkä Becky ON syy, siihen miksi Luke on aina töissä... 

Tästä varmaan tuli jo ilmi, että en tykännyt kirjasta sitten yhtään. Ehkä tästä ei olisi tullut näin negatiivinen postaus, jos oma pinnani ei olisi ollut viime aikoina niin kireällä muista asioista johtuen. Tämä tarina ei kuitenkaan parantanut mielialaani yhtään, mikä ehkä lisäsi ärtymystäni vielä enemmän. Joka tapauksessa sarjan lukeminen osaltani loppuu tähän, mikäli jatkoa on vielä luvassa. Huumorintajuni ei vaan riitä. Pikaisen googlauksen perusteella tämä on kuitenkin viihdyttänyt valtaosaa lukijoista, että jokainen muodostakoon itse oman mielipiteensä.   

Suloinen huijari

Heist Society
Ally Carter 2010
Bazar 2012
303 s.

Katarina Bishop on 15-vuotias ja tulee mestarivarkaiden perheestä. Kat on juuri keplotellut itsensä sisään huippusisäoppilaitokseen ja päättänyt jättää entisen huijarin elämän taakseen. Sitten Katin isää syytetään taidevarkaudesta, jota hän ei ole tehnyt. Pelastaakseen isänsä hengen Katin on toteutettava elämänsä huijaus apunaan joukko teini-ikäisiä sukulaisia ja ystäviään. 

Jos tiedät Ocean's Eleven elokuvan jatko-osineen niin tämä on sen teiniversio. Ihan hauska jos ei välitä siitä, että eihän tämä ole realistinen millään lailla. Nopeaa toimintaa, vähän huumoria ja uskomattomia huijauksia. Kat on kuitenkin ihan kelpo päähenkilö ja tutustuisin mielelläni häneen ja hänen sukulaisiin ja ystäviinsä paremmin. Tuli vähän sellainen fiilis, että henkilöistä ei oltu haluttu paljastaa liikaa, jotta jatko-osissa voitaisiin raottaa enemmän henkilöiden menneisyyttä. Tarinaan on siis kirjoitettu jo jatkoa ainakin kahden osan verran, joten toivottavasti ne julkaistaan myös suomeksi, mielelläni ne lukaisisin. Haluaisin myös tietää miten Katin ja Halen suhde kehittyy vai kehittyykö se.. 

Pakko sanoa, että kansi on kamala. Ulkoasusta tulee jotenkin 80-luku mieleen. 

Etsin sinua, Mr. Darcy

Mr. Darcy Forever
Victoria Connelly 2012
Minerva 2013
307 s.

Sarah ja Mia Castle ovat sisarpuolia ja toistensa parhaat ystävät. Molemmat tytöt rakastavat Jane Austenin romaaneja, mutta ovat muuten kuin yö ja päivä, kuin Sarahin lempiromaanin Järki ja Tunteet Elinor ja Marianne. Järkevä, pakko-oirehäiriöstä kärsivä Sarah on joutunut huolehtimaan tunteiden vietävissä olevasta, kuuluisuudesta haaveilevastaan sisarestaan Miasta siitä asti kun heidän äitinsä hylkäsi heidät. Tyttöjen isät eivät ole hoitaneet vanhemman rooliaan yhtään paremmin.

Mian täyttäessä 21 vuotta tytöt lähtevät unelmalomalle Devoniin Barton Cottageen, jossa on kuvattu vuoden 1995 Järki ja tunteet -filmatisointi. Loma ei suju odotusten mukaisesti, kun sisarukset rakastuvat samaan mieheen. Kolmen vuoden välirikon jälkeen sisarukset kohtaavat taas Jane Austen -festivaalilla Bathissa. Onko Jane Austenin taika riittävä korjaamaan sisarusten välit?

Oikein mainio välipalakirja. Tykkäsin kovasti viittauksista Jane Austenin kirjoihin ja tuli itsellekin halu lukea taas joku Austen. Kahdessa tasossa kulkeva tarinankerronta oli hyvä ja huono samanaikaisesti. Fanitan aina ja iänkaikkisesti monia aikatasoja, mutta tässä meinasi välillä ärsyttää kun tuli sellainen olo, että jotain asiaa pantattiin, vaikka kaikki olivat jo arvanneet mitä seuraavaksi tapahtuu. Tarina on siis varsin ennalta arvattava ja kannessa kehuttiin kirjailijan terävää ihmistuntemusta ja nokkeluutta Austenin veroiseksi, mikä oli minusta vahvasti liioiteltua.  Kokonaisuutena kuitenkin hyvää sänkylukemista ennen nukkumaanmenoa, mitä nyt tempauduin tämänkin kohdalla niin tarinan mukaan, että en malttanut mennä unten maille järkevään aikaan. Onnellinen loppu Austenin henkeen jätti tyytyväiseksi.

Tämä on Austen Addicts -trilogian kolmas kirja, enkä ole lukenut kahta aiempaa osaa, mutta en usko että lukukokemus kärsi siitä. Netin perusteella nämä vaikuttavat olevan itsenäisiä tarinoita, joita vain yhdistää päähenkilöiden rakkaus Jane Austenin kirjoja kohtaan. Ihmetystä herättää se, että kahta aiempaa osaa ei ole ainakaan vielä käännetty suomeksi. Inhoan sitä, että kirjat käännetään väärässä järjestyksessä! Haluan lukea tarina sitä mukaa kun ne julkaistaan, vaikka ne eivät varsinaisesti jatkaisikaan siitä mihin edellinen jäi. Jos ne kaksi aiempaa käännetään suomeksi, niin aion kyllä lukea ne.