S niin kuin synti

(S is for Silence)

Sue Grafton

Gummerus 2007


"Kun Liza Mellincamp muistelee sitä miten viimeistä kertaa näki Violet Sullivanin, elävimpänä hänen mieleensä piirtyy Violetin japanilaisen silkkikimonon väri..."

Yhdysvaltain kansallispäivänä vuonna 1953 kalifornialaisen pikkukaupungin kaunotar Violet Sullivan laittautuu parhaimpiinsa ja lähtee katsomaan juhlapäivän ilotulitusta. Häntä ei nähdä enää koskaan Jotkut sanovat hänen karanneen toisen miehen matkaan. Toiset uskovat aviomiehen surmanneen hänet. Äidin selvittämätön kohtalo ei ole koskaan jätänyt Violetin tytärtä Daisya rauhaan. Yli 30 vuotta tapahtuman jälkeen hän palkkaa ysityisetsivä Kinsey Millhonen saadakseen tietää totuuden. Kinseyn yllätykseksi moni kaupungin asukkaista tietää Violetista paljon enemmän kuin haluaa paljastaa.


Löysin nämä Sue Graftonin aakkosdekkarit jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten ja Kinsey on ehdoton suosikkietsiväni. Tunnen jokseenkin sielunsukulaisuutta häntä kohtaan. Luulen, että jos minulle olisi kirjallinen vastine, se olisi aika lailla Kinseyn kaltainen. Itse kirjasta sen verran, että minusta tämä oli oikein kelpo dekkari. Sujuvaa tekstiä ja kaikkiin olennaisiin kysymyksiin tuli vastaukset. Uutena puolena oli se, että minäkertojan eli Kinseyn lisäksi välillä tarinaa seurattiin muiden ihmisten näkökulmista vuonna 1953. En muista, että aiemmissa kirjoissa olisi käytetty tätä tekniikkaa. Itse olen varsin ihastunut tällaiseen kerrontaan, jossa tarinaa seurataan useamman ihmisen näkökulmasta, joten minusta se oli varsin piristävää. Tykkäsin.

Veripelto

(Fields of Blood)

Denise Mina
LIKE 2008


Pieni poika katoaa jäljettömiin kotipihaltaan Glasgow'ssa. Katoamisesta kiinnostuu Scottish Daily Newsin uusi lähetti Paddy Meehan, joka haaveilee katolisten vanhempiensa ja kihlattunsa harmiksi urasta tutkivana journalistina pikaisen naimisiinmenon ja kotiäitiyden sijaan.

Poliisin tutkimukset johtavat kahden nuoren pojan jäljille. Poikien uskotaan toimineen yksin, mutta onko ratkaisu niin helppo? Paddylle tulee kiire, kun hän tajuaa, että toinen epäillyistä on hänen sulhasensa serkku. Perhe ei ymmärrä Paddyn kiinnostusta asiaan, ja pian hän saa huomata olevansa vaarallisen yksin.

Veripelto sijoittuu vuden 1981 Glasgow'hun - ristiriitojen, nälkälakkojen ja työttömyyden repimään kaupunkiin. Kirja aloittaa viisiosaisen Paddy Meehan -sarjan, jossa seurataan Paddyn vaiheita lehtimaailmassa, omien tavoitteidensa ja muiden odotusten ristipaineessa.



Olen aiemmin lukenut Denise Minan Glasgow-trilogian (Garnethill, Pako, Päätös) ja tykkäsin siitä silloin kovasti. Tässä seikkaillaan jälkeen Glasgow'n karuilla kaduilla ja tykkäilin jälleen Minan tyylistä kirjoittaa. Kaunistelematonta kieltä ja synkkää huumoria. Paddy oli minusta hyvä päähenkilö, uskottava ja vahva vaikkei mitenkään täydellinen. Muutama huomio listamuodossa, koska tykkään listoista, 1) en tiennytkään, että Pohjois-Irlannin ongelmat vaikuttivat Skotlannissakin noin vahvasti. Omat tietoni konfliktista tosin ovat ihan säälittävät vaikka olen itse käynyt Belfastissa. 2) Katolilaisuudesta ei tosiaankaan saa mitenkään houkuttelevaa kuvaa tätä kirjaa lukemalla. Se miten Paddyn perhe kohteli Paddya, kun luuli Paddyn tehneen jotain mikä saattaa perheen häpeään, oli aika karua. Lopuksi tunnustan, että minussa on hieman feministin vikaa, joten 3) Paddyn perheen ja sulhasen, Seanin, käsitykset naisen asemasta saivat hieman karvat pystyyn. "Miksi sun pitää yrittää olla mies? Mitä vikaa siinä on, että on vaan nainen?" On VAAN nainen? Höh. Kirjasta tuli kaiken kaikkiaan niin selvästi esiin miten ihmiset pelkäävät muutosta ja haluavat pysyä siinä tutussa ja turvallisessa. Hyvä kirja joka tapauksessa ja aion kyllä lukea Paddy Meehanin urakehityksestä jatkossakin.

LÖYTÖ!

Voi onnea, löysin tänään Suomalaisen kirjakaupan muuttomyynnistä Erlend Loen Volvon kuorma-autot huimaan kuuden euron hintaan! Okei, äiti halusi lahjoittaa sen minulle, joten en itse edes köyhtynyt, mutta silti... Olen metsästänyt sitä kirjahyllyyni kohtuuhintaan siitä asti, kun ostin viime syksynä Dopplerin seitsemällä eurolla myöskin Suomalaisesta kirjakaupasta. Suomalaisen kirjakaupan hinnat ovat yleensä opiskelijalle vähän turhan kalliita, mutta välillä sieltä tekee kivoja löytöjä. Happy!

Murha laitumella

Olipas kiva lukea suomenkielellä, kun on koko alkuvuoden lukuna pelkästään englanninkielellä. Mutta mennäänpä itse asiaan.

Murha laitumella

(Glennkill)

Leonie Swann

WSOY 2007

Yksikään lammas ei saa jättää laumaa… mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia?

Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista.

Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä.

Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan.

Selkeästi omaperäisin dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Tykkäsin kyllä kovasti. Etukäteen ajatus lampaista päähenkilöinä tuntui ehkä vähän oudolta, mutta ei se sitä ollutkaan. Kaikilla lampailla oli oma persoonallisuutensa ja kun asioita katsottiin lampaiden silmin niin juoni sai siitä kovasti lisäpotkua. Ainakin minua huvitti useaan otteeseen kun asioita katsottiin lammasperspektiivistä. Pari asiaa minua jäi vähän vaivaamaan, en oikein tajunnut niiden merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta muuten oli oikein antoisa lukukokemus. Kertoi lampaiden lisäksi vähintään yhtä paljon ihmisistä. Hauska kirja.

Prologi

Tämä on blogi kirjoista. Pienistä, suurista, hyvistä, huonoista ja kaikista siltä väliltä. Ajattelin, että voisin täällä purkaa ajatuksiani lukemistani kirjoista ja kirjoittaa myös muista kirjoihin liittyvistä asioista jos siltä tuntuu. Pääasiallisesti tämä blogi varmaan palvelee lukupäiväkirjana. Otan mielelläni kommentteja ja lukuvinkkejä vastaan, mikäli joku joskus eksyy tähän blogiin. Toivottavasti voin myös itse tarjota ideoita seikkailuihin kirjojen maailmassa.