Kysymyksiä ja vastauksia x11

Inna ilahdutti minua tällä blogeissa jo hetken pyörineellä haasteella (kiitos Inna!) ja pienellä viiveellä sain lopulta vastattua.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta


1. Kävin sunnuntaina tapaamassa joulupukkia.
2. Minulla on ensi viikolla syntymäpäivä.
3. Olen kiinnostunut valokuvauksesta.
4. Kahteen edelliseen kohtaa liittyen, suunnittelen järjestelmäkameran ostamista itselleni synttärilahjaksi.
5. Minusta tulee kesäkuussa kolmannen kerran täti.
6. Rakastan matkustamista.
7. Viimeisten viiden vuoden aikana olen asunut neljässä kaupungissa, kolmessa eri maassa.
8. Inhoan ruoanlaittoa, mutta kerään silti jatkuvasti hyvältä vaikuttavia reseptejä.
9. Olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut jo 19 kirjaa, mikä hirvittää minua aika paljon.
10. Haluaisin lähteä ulkomaille vapaaehtoistyöhön, joka liittyisi jotenkin eläimiin.
11. Sain tänään töissä hanhenmunan.


Saadut kysymykset:


1. Minkä kirjan olet lukenut viimeisimpänä?
Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää

2.Minkä elokuvan olet katsonut viimeisimpänä?
Winter's Bone.

3.Millainen olisi unelmiesi vapaapäivä?
Tämä onkin paha.. Herään aikavälillä 10-12 (joo, en ole aamuihmisiä), lueskelen sängyssä kirjaa, joku toinen laittaa minulle aamupalan, juon monta kuppia teetä, surffaan netissä, jos sää on hyvä niin voisin mennä ulos lukemaan tai ehkä kahvilaan, söisin ravintolassa ja illalla voisin käydä vielä elokuvissa. Jotakuinkin noin se voisi mennä.

4.Oma auto vai joukkoliikenne? Miksi?
Joukkoliikenne. Yksityisautoilu on epäekologista ja olen epävarma auton ratissa.

5. Kerro yksi muisto lapsuudestasi?
Vietimme sisarieni kanssa kesiä mummon ja mummon siskon luona. Mummon siskolla ja sen miehellä oli ihana mökki, jonka ranta oli maailman paras uimaranta, loivasti syvenevä hiekkaranta, jonka toisessa reunassa oli lisäksi kalliota. Mummo ja sen sisko kielsivät sukeltamasta, joten mentiin siskojen kanssa piiloon katseilta kallioiden ja pienen niemenkärjen taakse ja sukelleltiin siellä. :D

6. Minkä alan ammattilaiseksi et haluaisi koskaan päätyä?
Joku yhteiskunnallinen ammatti ei kyllä voisi paljon vähempää kiinnostaa eikä lakikaan.

7. Unelma-ammattisi lapsena?
Kirjastontäti tai meribiologi (olen sisämaan lapsi, enkä ollut koskaan nähnytkään merta kun halusin meribiologiksi).

8. Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanu?
Olen huono harrastamaan mitään. Varsinkaan mitään liikunnallista. Lukeminen on aina ollut lempiharrastukseni (yllätys!), tykkään myös katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia ja livemusiikki on tosi jees, eli käyn satunnaisesti keikoilla. Viime vuosina olen kiinnostunut enemmän ja enemmän valokuvauksesta ja viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut joogaamaan. Huonekasveista tykkään myös.

9. Onko sinulla ollut/onko lemmikkejä? Mitä?
Joo, koiria on kotona ollut siitä asti kun olin 7-vuotias. Ennen oli myös pari kissaa ja hamsteria sekä akvaario. Haluaisin itselleni koiran tai kissan ja akvaarion, mutta elämäntilanne ei oikein tunnu sopivalta.

10. Mikä päätös on muuttanut elämääsi suuresti?
Tämäkin on aika hankala.. Varmaan ainakin opiskelualan valinta.

11. Kirja, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
Aapinen. Ilman Aapista kaikki muut kirjat olisivat jääneet vaille huomiota.


Kysymykseni sinulle:


1. Oletko koskaan asunut muualla kuin Suomessa ja/tai haluaisitko tulevaisuudessa?
2. Käytkö mieluummin suihkussa aamulla vai illalla?
3. Lempibiisisi tällä hetkellä?
4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
5. Mistä pidät itsessäsi eniten?
6. Onko sinulla sisaruksia?
7. Kenen julkisuuden henkilön elämää haluaisit elää yhden päivän ajan jos se olisi mahdollista?
8. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä?
9. Lempimatkakohteesi?
10. Mitkä kolme kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
11. Onko sinulla jotain erityistaitoja?


Haastan seuraavien blogien kirjoittajat. (Olipa muuten vaikea löytää blogeja, joissa tätä haastetta ei olisi vielä tehty!)

http://lemasquerouge.blogspot.fi/
http://kirjakasilaukussa.blogspot.fi/
http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/
http://fiktiivi.blogspot.fi/
http://lukutuulia.blogspot.fi/
http://anuliini1975.blogspot.fi/  
http://kirja-kirppu.blogspot.fi/
http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/ 
http://sarankirjat.blogspot.fi/ 
http://ammankirjablogi.blogspot.fi/
http://kirjanaisenblogi.blogspot.fi/

Kuin viimeistä päivää

Before I Fall

Lauren Oliver 2010

WSOY 2010

Samantha Kingstonilla on kaikki; hän kuuluu koulun parhaisiin piireihin, hänellä on kolme luottoystävää, ihana poikaystävä ja koko maailma käsissään. Sitten yksi perjantai-ilta muuttaa kaiken. Sam kuolee. Samin suureksi yllätykseksi hän herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää uudelleen ja uudelleen. Päivä toisensa perään kumoaa edellisen tai vaihtaa suuntaa, kun Sam yrittää pelastaa itsensä. Seitsemän vaihtoehtoista totuutta paljastavat Samille yllättäviä asioita sekä hänestä itsestään, että hänen lähipiiristään ja vaikuttavat kaikkien tulevaisuuteen.

Tämä oli rankka lukukokemus; äärettömän kaunis ja äärettömän surullinen, mutta todella rankka. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt silloin kun olin itse Samin ikäinen, 17-vuotias, en todennäköisesti olisi kirjaa lukenut, koska kuolevaisuuden kohtaaminen edes kirjallisessa muodossa olisi ollut itselleni liian vaikea käsitellä. Nyt reilun vuosikymmenen vanhempana pystyn asettamaan asiat paremmin perspektiiviin, mutta aihepiiri on silti pysäyttävä. Oman kuolevaisuutensa hyväksyminen on varmaan vaikeimpia asioita ihmiselämässä, sen miten rajallista aika on. Erityisesti, kun kyseessä on nuori ihminen. 

Synkästä aiheesta huolimatta tämä ei ole synkkä tai masentava kirja. Ainakaan minun mielestä. Ennen kaikkea tämä on kasvutarina. Ei tarvitse montaa sivua lukea, kun tajuaa, että Sam ja hänen ystävänsä ovat melkoisia narttuja. Todella, todella pinnallisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja vastenmielisiä tapauksia. Eläessään uudelleen ja uudelleen elämänsä viimeistä päivää Sam alkaa tajuta miten suuret vaikutukset pienellä teolla voi olla ja hän todella yrittää muuttua. Ja muuttuukin. Kirjan lopun Sam on aivan eri ihminen kuin kirjan alun.

Voin tunnustaa, että kirjan loppu sai minut vollottamaan ihan holtittomasti. Vähän monitulkintainen, mutta ehdottomasti hieno. Jos loppu olisi ollut erilainen, onnellisempi, niin se olisi pilannut kirjan, tehnyt siitä "kesyn". Tuli kuitenkin todella surullinen olo niiden vuoksi, jotka jäivät henkiin.  

Tästä ei nyt tullut yhtään semmoinen arvio, minkälaisen olisin halunnut kirjoittaa, koska en vain pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin, mutta tällä nyt vaan on mentävä. Lukekaa! Haluaisin ihan hirveästi keskustella tästä.

Ai niin, tällä valloitan sekä Connecticutin, että lukudiplomin Ihmisiä -kategorian.         

Kevytkenkäinen kummitus

Twenties Girl
Sophie Kinsella 2009
WSOY 2010

Ja sitten Orwellin jälkeinen totaalinen suunnanvaihdos ja kummituksella höystetty chick lit romaani.

Tarina Larasta, joka isotätinsä hautajaisissa huomaa olevansa ainoa, joka näkee isotätinsä haamun. Sadiella on Laralle tehtävä; Laran täytyy löytyy isotädille kuulunut kaulakorun ennen kuin Sadie voi jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen. Sadien haamu on riehakas 23-vuotias neito, joka tykkää juoda shamppanjaa, tanssia charlestonia ja flirttailla miesten kanssa. Sadielle ei sanota ei ja niinpä Laran on pakko ryhtyä salapoliisiksi ja jäljittää kaulakoru. Laralla riittäisi murheita omastakin takaa, yhtiökumppani on häipynyt Intiaan ja jättänyt Laran pyörittämään vasta-alkajana firmaa, poikaystävä on vasta pistänyt poikki ja Laralla on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Vaativa kummitus, jota kukaan muu ei näe, aiheuttaa Laralle harmia ja noloja tilanteita, mutta paljastuu lopulta varsin hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ja tietysti kuvioon mahtuu pian myös uusi poikaystävä.

Olen toki aiemminkin maininnut, että fanitan ihan täysillä näitä Kinsellan ei-himoshoppaaja kirjoja. Tämäkin oli nokkela ja hauska tarina. Aluksi olin kyllä aika ärtynyt Sadien itsekkyyteen, mutta sitten tykästyin häneen paljon. Ihan suosikikseni tämä ei kuitenkaan noussut, en osaa ihan eritellä miksi. Välillä tuli sellainen olo, että kaulakorun takaisin saamisesta oli tekemällä tehty hankalaa eikä se tuntunut ihan uskottavalta. Jostain syystä en myöskään ihan heti tajunnut, että herra Oikea on herra Oikea, vaan odotin jotain muuta. Hauska tarina joka tapauksessa ja Sadie kyllä aiheutti Laralle runsaasti noloja tilanteita.

Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajusin miksi kirja ei ollut ihan täysosuma. Kyllä mua sitten kumminkin häiritsi tämä kummitusjuttu ja miten helpolla Lara pääsi epäuskottavista juonenkäänteistä. (Ja miksi kukaan ei vienyt Laraa hoitoon vaikka selkeästi Laran on täytynyt vaikuttaa ulospäin harhaiselta! No ehkä siitä ei olisi tullut hyvää chick littiä..) Ihan kelpo genrensä edustaja silti.         

Sudenmorsian

Sudenmorsian - Hiidenmaalainen tarina

Aino Kallas 1928

Otava 2007

Voisi varmaan sanoa, että vuonna 1928 kirjoitettu ihmissusitarina on pitänyt hyvin pintansa ja on vuonna 2013 hyvinkin trendikäs. Ei tämä kulttiklassikko varmaan suuremmin esittelyjä kaipaa, mutta kerrotaan nyt sen verran, että metsänvahti Priidikin nuori vaimo, Aalo, on seuraamassa sudenajoa, kun hän kuulee suden kutsun. Kauan ei Aalo pysty vastustamaan kutsua ennen kuin jo juoksee vapaana susien kanssa. 

Kiehtova tarina, jonka olen jo pitkään aikonut lukea. Ei ole suden osa ollut yhtään helpompi Hiidenmaalla 1920-luvulla kuin se on Suomessa lähes 90 vuotta myöhemmin. 

Jännittävää (ja melko vaikealukuista) suomen kieltä. Ajatukseni kirjasta ovat melko hajanaisia. Goodreadsin arviot ovat lähes poikkeuksetta ylistäviä, mutta minulle tämä oli enemmänkin tämmöinen ihan kiva, olen iloinen että luin, mutta en jää sen kummemmin muistelemaan, tyyppinen kirja. Tykkään vähemmän runollisesta kerronnasta.

Pidän muuten valtavasti näistä Otavan Keskiyön kirjaston kansista ja sidonnasta(?). Siis kun nämä kirjat on tämmösiä "pieniä" ja synkkiä. 

Tällä kuittaan Lukudiplomin Luontotarinoita osaston.

Eläinten vallankumous

Animal Farm
George Orwell 1945
WSOY Pokkari 2010

Jatkoin tätä tahattomasti yhteiskunnallista pääsiäistäni toisella Orwellin klassikolla. 

Kartano -nimisen maatilan vanha karju Majuri uneksii eläinten vallankumouksesta, irtiotosta ihmisten tyranniasta ja puhuu muut maatilan eläimet puolelleen. Eläimet aloittavat vallankumouksen, karkottavat maatilan omistajan Jonesin pois ja alkavat hoitaa maatilaa itsenäisesti. Hetken aikaa menee hyvin, kunnes viekkaat siat alkavat pelata omaan pussiinsa. Lopulta tilan eläimet eivät ole sen vapaampia kuin Jonesin aikaan. 

Tällainen sadun muotoon satiiri ei ollut ihan niin synkkä kuin Vuonna 1984, mutta aika paljon samaa niissä on. Miten helppoa se onkaan sopivalla karismalla tai oveluudella varustetun johtajan saada kansa puolelleen. Aika surullista ja kauhistuttavaa oikeastaan. Ja niin totta. Oikeastaan moni asia tässä kirjassa pätee edelleenkin. Vai mitä sanotte tästä:

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." 

Pätee aika hyvin ihmisten maailmaankin, eikö?

Kannustaa tosiaan käyttämään omia aivojaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä, mutta luulen, että olen nyt Orwellini lukenut.