Rubiininpuna

Rubiininpuna
(Rubinrot)
Kerstin Gier 
Gummerus 2012
344 s.

Gwendolyn on 16-vuotias teinityttö, jonka suvun naispuolisilla jäsenillä periytyy aikamatkageeni. Geeni aktivoituu tytön ollessa noin 16-vuotias ja Gwenin perheessä geeni on siirtynyt hänen serkulleen Charlottelle. Paitsi että ei olekaan ja Gwen sinkoutuu 1900 -luvun alun Lontooseen. Tästä alkaa tapahtumasarja, johon Gwen ei ole valmistautunut lainkaan ja yhdessä Gideonin, jonka suvussa sama geeni periytyy miespuolisille jäsenille, Gwenin on ryhdyttävä selvittämään salaisuutta, joka heitä ympäröi. Kaikki eivät kuitenkaan halua totuuden paljastuvan, joten keneen Gwen voi luottaa ja mitä tapahtuu, kun kahdentoista kehä sulkeutuu?

Tämä oli aika hauska teinidraama/aikamatkustustarina, jonka poimin sattumalta mukaan kirjastosta. Kirja on siis trilogian aloitusosa, joten tässä lähinnä esiteltiin henkilöt ja luotiin puitteet tarinalle.  Gwendolyn on mukavan kipakka päähenkilö, joka ei ihan tajua omaa arvoaan jouduttuaan elämään koko elämänsä virheettömän (ärsyttävän ja ylimielisen) serkkunsa Charlotten varjossa. Kirjassa oli myös paljon mielenkiintoisia hahmoja mm. kummitukset James ja Robert, jotka vain Gwendolyn näkee ja lisäksi Lucy ja Paul, jotka myös ovat aikamatkageenin kantajia. Lucy ja Paul ovat suututtaneet salaisuuden vartijat, koska eivät halunneet sulkea kahdentoista kehää vaan päättivät kadota menneisyyteen. Mukanaan he veivät kronografin, joka on välttämätön kehän sulkemiseksi, ja työ täytyi aloittaa alusta. Lucy ja Paul kiinnostavatkin minua tällä hetkellä eniten. Ja tietysti haluan tietää mitä tapahtuu Gwendolynin ja Gideonin orastavalle romanssille. En ihan vielä ole täysin Gideonin lumoissa, mutta en inhoakaan häntä.

Ihan hauska trilogian aloitusosa ja jäänkin innolla odottamaan jatkoa. Minulla on paljon kysymyksiä, joihin haluan vastauksen ja onkin jännittävää nähdä mitä muissa osissa paljastuu. Ainakin toinen osa on jo julkaistu suomeksi, mutta kolmas julkaistaan ilmeisesti vasta ensi vuonna. Tämä oli tosi nopealukuinen ja olisin lukenut tämän varmaan loppuun parissa päivässä, mutta hillitsin vähän itseäni, että sain pari aiemmin aloitettua kirjaa loppuun ekaksi. Ainoa asia, mikä minua häiritsi oli tämä geenin periytymisjuttu. Geneetikkona olisin halunnut tietää siitä enemmän. Heh.