Hyvä e-kirjojen lukusovellus tabletille?

Heipä hei pitkästä aikaa!

Kaksi kuukautta taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Niin se aika rientää...

Minulla olisi itse asiassa kysyttävää lukijoilta. Tulin hankkineeksi android-käyttöjärjestelmällä toimivan tabletin ja haluaisin tiedustella osaatteko suositella jotain ilmaista sovellusta, jonka voisin ladata tabletille sähköisten kirjojen lukemista varten. E-kirjat ovat houkutelleet jo tovin ja nyt kun on tuo tabletti, niin olisi kiva päästä kokeilemaan, miten sähköisen kirjan lukeminen luonnistuu.

Eli sähköisiä kirjoja tabletilla lukevat, mitä sovellusta käytätte? Haussa olisi sellainen, joka lukee ePub -tiedostoja ja mielellään myös pdf-muotoisia. Käsittääkseni ePub on muutenkin yleisin tiedostomuoto, niin se lienee yhteensopiva kaikkien sovellusten kanssa. Tykkäisin myös helppokäyttöisyydestä ja kivasta ulkoasusta. Ja siitä, että sovellus tallentaa automaattisesti kohdan johon olen edellisellä kerralla jäänyt. En tiedä onko tämä vakiona kaikissa sovelluksissa.
 
Mistä kannattaa ladata ilmaisia e-kirjoja? Onko Amazon paras ja jos on, niin onko Kindle e-book reader silloin ainoa vaihtoehto? Lisäksi haluaisin tietää onko teillä kokemusta Aldikosta ja Moon+ Readerista? Nämä kaksi näyttävät olevan aika suosittuja sovelluksia.

Kaikenlaiset lisävinkit, mitä noviisin kannattaa ottaa huomioon, otetaan ilolla vastaan.

The Fault in Our Stars

The Fault in Our Stars
John Green 2012
Penguin Books 2014
316 s. 

Pitkästä aikaa suorastaan reaaliaikainen kirja-arvio! Luin tämän loppuun noin 5 tuntia ja 20 minuuttia sitten. 

Ystäväni suositteli kirjasta tehtyä elokuvaa, kävin katsomassa sen, seuraavana päivänä ostin kirjan ja nyt kolme päivää myöhemmin, se on luettu. 

Tarina kertoo teinitytöstä nimeltä Hazel, joka kohtaa pojan nimeltä Augustus, mutta mukana on myös kolmas pyörä, Syöpä.

 

Mikä ihana, katkeransuloinen, kaunis, riipaiseva, hauska ja surullinen tarina! En tiedä selvisikö elokuvasta kukaan kuivin silmin pois, itse en ainakaan, ja samaa voin sanoa kirjasta, vaikka ihan yhtä paljon ei itkettänyt lukiessa kuin elokuvaa katsoessa. Suosittelen! Sekä kirjaa, että elokuvaa. 

Pitkästä aikaa uusi osavaltio So American -haasteessa: Indiana. 

Kesäkuun lukumaratonin lukukokemukset

Minun on pitänyt kirjoittaa niistä kesäkuun lukumaratonin kirjoista jo monta viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen elänyt sellaisessa kirjablogi-pimennossa viime aikoina, että tämän kesän toinenkin lukumaraton ehti mennä ohi ennen kuin ehdin kirjoittamaan edes siitä ensimmäisestä. Hupsista. Harmi muuten, että missasin sen toisen lukumaratonin, koska olen kesälomalla ja minulla on oikein koukuttava kirja meneillään. Olisin mielelläni ahminut sitä maratonin puitteissa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä kuitenkin muutama sananen niistä kesäkuun kirjoista.

Pahan jäljillä

Trace

Patricia Cornwell 2004

Otava 2007

379 s.

Vietin teini-ikäni lukien Kay Scarpettan tutkimuksista. En tiedä, mitä se kertoo minusta, että Patricia Cornwellin romaanit olivat  ensimmäisiä ns. aikuisten kirjoja, joita aloin lukemaan. Kirjavalintani taisivat olla vähän synkkiä teinitytölle ja kasvoin varmaan hieman kieroon niiden takia. En tiedä ruokkivatko kirjat jo olemassa olevaa uteliaisuutta vai syntyikö kiinnostus kirjojen seurauksena, mutta lopputuloksena kuitenkin oli kiinnostus kuolemansyyntutkintaan ja sarjamurhaajiin ynnä muihin elämän synkempiin puoliin. 

Tässä ehti kuitenkin vierähtää monta monituista vuotta siitä, kun viimeksi luin Scarpettan tutkimuksista. Täytyy sanoa, että en oikein muistanut aiempia tapahtumia, mikä hieman häiritsi. Mietin myös sitä, että onko kirjan maailma ihan oikeasti joidenkin ihmisten todellisuutta. Hieman vinksahtanutta oli meno.. Näin monen vuoden tauon jälkeen en ollut kovinkaan vaikuttunut Cornwellin kirjoitustaidoista. Tai saattoi tämä olla muuten vain sarjan heikompia teoksia, mutta olen itsekin muuttunut lukijana vuosien varrella enkä todellakaan aio ruveta kahlaamaan alkupään teoksia uudelleen voidakseni verrata (Temple Brooks Gault tosin on jäänyt ikuisesti mieleeni enkä enää edes muista, mistä syystä). Kirjan vanhat tutut hahmot, mitä niistä sanoisi.. Oikeastaan minulla on ehkä aina ollut vähän sellainen ongelma, että en saa otetta kirjan hahmoista, enkä suuremmin välitä mitä heille tapahtuu tai mitä heidän mielessään liikkuu. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus, Pete Marino, Scarpettan uskollinen aisapari. Räävitön, viinaan menevä etsivä Marino on aina ollut sarjan suosikkihahmoni eikä vuodet ole muuttaneet sitä mitenkään. Ihmettelen kyllä itsekin, että mikä Marinossa on vedonnut teini-ikäiseen tyttöön. Marino on kävelevä dekkarikirjallisuuden renttu etsivä -klisee, mutta pitäydyn kannassani, että hän on sarjan mielenkiintoisin ja liikuttavin hahmo. Summa summarum, melko köykäinen teos, mutta ehkäpä palaan sarjan pariin vielä joskus.

Vaarallinen juhannus

Farlig Midsommar

Tove Jansson 1957

WSOY Loisto pokkari 2008

140 s.  

Muumi-kirjat ovat olleet jo kauan lukulistalla. Luen kirjasarjojen eri osat ilmestymisjärjestyksessä enkä voi jättää televisiosarjoista jaksoja väliin enkä missään nimessä katsoa jaksoja väärässä järjestyksessä. Epäortodoksisesti kuitenkin luin tämän sarjan viidennen(!) osan ennen muita (kävin kyllä hetken aikaa henkistä kamppailua, että ehtisinkö jollain konstilla lukea aiemmat osat ensin, mutta tuomitsin sen mahdottomaksi). Luulen, että Muumi-sarja ei ole niin jatkuvajuoninen, että sen epäjärjestyksessä lukemisesta olisi muuta haittaa kuin ehkä pieni kalvava tunne neurootikon korvien välissä.

Niin ne Muumit. Tämän kanssa oli sama juttu, kun Pikku Prinssin. Kummatkin ovat ihan hirmu herttaisia ja söpöjä ja täynnä kätkettyä viisautta. Ja herttaiset ja söpöt asiat eivät ole yhtään minun juttu, koiranpennut ja eläinlapset yleisesti ottaen  joo, mutta muuten... Niin ei. Pitää silti huomauttaa, että jos ihan todella rupeaa miettimään tätä tarinaa niin tässäkin on kyllä aika synkät sävynsä. Melkoisen karua joutua jättämään tulvan alle jäänyt kotinsa ja pelastautua kelluvaan teatteriin. Sen jälkeen Muumipeikko ja Niiskuneiti vielä eksyivät muista. Miska oli myös ajatuksia herättävä hahmo. Jos tämä kaikki kääntyisi reaalimaailmaan niin kyllä siinä olisi pureksittavaa pitemmäksi aikaa. Itse lukuhetkellä tämä ei silti vain oikein koskettanut. En saanut tästä sen suurempia oivalluksia. Ihan kiva kyllä, mutta sain paljon enemmän ajattelemisen aihetta em. Scarpettasta. Voisin kyllä silti kuvitella lukevani lisää Muumeja joskus, ehkä näitä pitää lukea enemmän, että pääsee sisään niiden maailmaan? 

Tässäpä nämä kesäkuun maraton-kirjat. Minulla olisi useampi kirja helmikuulta tähän hetkeen, joista voisi kirjoittaa jotain. Pitää ehkä yrittää tehdä jonkinlaisia lyhyitä yhteenvetoja jos pääsisi sillä lailla kiinni taas tähän bloggaamiseen.

Lukumaratonin tulos

Ensimmäinen lukumaratonini tulos oli niin heikko, että en ole viitsinyt kirjoittaa koko asiasta..

Eli aloitin maratonin 19.6. klo 19.35 Patricia Cornwellin romskun Pahan jäljillä sivulta 155. 

Kello 21.54 olin päässyt sivulle 232. 

Ja nukkumaan mennessäni klo 02.03 olin sivulla 306. Välissä oli taukoja lukemisesta, mutta lukunopeuteni ei ollut parhaimmasta päästä. 

Seuraavana aamuna (tai aamupäivänä jos nyt rehellisiä ollaan) luin klo 11.21-11-38 muutaman sivun lisää.

Ja sitten luin päivän mittaan vielä vähän lisää ja sain kirjan päätökseen klo 16.28. Siinä vaiheessa maraton oli ollut käynnissä 20 tuntia ja 53 minuuttia. Lukusaldo siis 225 sivua. 

Aloitin vielä Vaarallisen juhannuksen, vaikka en enää tosissani uskonut saavani sitä päätökseen maratonin puitteissa. Enkä sitten saanutkaan, mutta kävin laskemassa kalaverkot! Niinpä kun maraton päättyi klo 19.35 juhannusaattona, olin lukenut muumikirjaa 82 sivua ja maratonin loppusaldo oli 307 sivua. En ole katsonut miten muilla on mennyt, mutta veikkaisin että paljon paremmin. 

Patricia Cornwell oli kyllä todella huono valinta maratoniin. Jotenkin teksti on raskasta lukea ja kuolemansyyntutkinta on niin kierolla tavalla mielenkiintoista, että en pysty vain lukemaan vaan jään pänttäämään yksityiskohtia... Ja kummallista kyllä, minusta muumikirjaakaan ei ollut helppo lukea.. 

Summa summarum, heikko suoritus, mutta aion ehdottomasti ottaa vielä uusiksi. Ympäristö ja kirjat pitää vain valita paremmin. Cornwell, sisarentyttäret ja juhannus ei ole optimaalinen yhdistelmä.

Juhannuksen lukukokemuksista kirjoitan myöhemmin lisää.

 

Kesälukumaraton III

Bloggausintoni on ihan kateissa ja edellisestä blogitekstistä on kulunut jo kolme ja puoli kuukautta. En edes ole seurannut kirjablogeja kovin aktiivisesti. Lukenut toki olen koko ajan ja kirjannut lukemiani kirjoja Goodreadsin puolelle. Goodreadsin puolelle olen myös kirjoittanut jokusen sanan jokaisesta lukemastani kirjasta. Blogiin asti en vain ole saanut mitään ja mietin, että lopettaisinko koko blogin. En vielä taida olla vielä valmis laittamaan pillejä pussiin, joten ehkä annan tilanteen mennä omalla painollaan ja annan ajan näyttää.

Sattumalta kuitenkin huomasin, että blogistanian kesälukumaraton on sovittu huomiselle ja päätin lähteä mukaan. En ole koskaan aiemmin osallistunut lukumaratoniin, vaikka mieli on tehnyt. Suuntaan huomenna mökille juhannuksen viettoon ja ilmeisesti juhannuksesta on tulossa tosi kylmä, joten mikäs sen mukavampaa kuin lukea sisällä. Hyvän alkustartin lukumaratoniin saan junassa, joten aloitan luku-urakan huomenna noin 19.30 tai vähän sen jälkeen riippuen siitä miten ajallaan junani lähtee. Suurempia tavoitteita en aseta, mutta olen kyllä varautunut useamman kirjan voimin, että on mistä valita. Valitsin lisäksi melko ohuita kirjoja, jotta voin ainakin teoriassa lukea useammankin kirjan loppuun jos aika antaa myöten ja intoa riittää.

Minulla on vuosien tauon jälkeen Kay Scarpetta -dekkari kesken, sivuja tällä hetkellä jäljellä noin 240, mutta luen varmaan vielä tänään sängyssä jokusen sivun niin huomenna jäljellä on vähän vähemmän. Tämä on ehdottomasti luettava loppuun. Tove Janssonin Vaarallinen juhannus ei varmaan selittelyjä kaipaa. Muumi-kirjat ovat olleet lukulistalla jo kauan, joten ehkäpä tällä on hyvä aloittaa. Erlend Loe on omasta hyllystä ja valikoitui mukaan vähäisen sivumääränsä perusteella ja sama juttu tuon Toni Jordanin kirjan kohdalla. Ne olivat kyllä muutenkin korkealla tbr-pinossani. Mrs Dalloway on myös ollut jo pitkään lukulistallani ja jostain syystä kuvittelin, että se olisi ohuempi... Päätin ottaa sen silti mukaan. Että hän muistaisi saman valikoitui mukaan vähän sattumalta. Muistin, että se on melko ohut enkä ole sitä lukenut, joten siinäpä suurimmat syyt miksi valitsin sen mukaan. Vähän harmittaa, että en lainannut kirjastosta novellikokoelmia tai runoja, mutta periaatteessa ehdin käydä vielä huomenna yliopiston kirjastossa, jos novellin nälkä alkaa kalvaa. Näillä kuitenkin ajattelin juhannuksen pärjätä. Jos ottaisin tavoitteeksi lukea tuon Scarpettan ja muumi-kirjan maratonin puitteissa ja kaikki muut olisi sitten extraa. 

Mitään reaaliaikaista päivitystä tuskin pystyn tekemään, mutta pidän kirjaa muuten ja raportoin maratonin tuloksen tänne sitten jälkeen päin. 

  

Tätä kolmatta kesälukumaratonia muuten emännöi Anna minun lukea enemmän -blogin Annami, joten hänen blogistaan voi lukea maratonin säännöt ja muuta sellaista.

Antoisaa lukumaratonia kaikille! :)

   

Sininen linna

Sininen linna 
The Blue Castle
L.M. Montgomery 1926
Karisto 2010 8.p.
280 s.

Valancy Stirling on 29-vuotias sukunsa alistama ikäneito, jonka ainoa ilo elämässä on unelma sinisestä linnasta. Sitten kohtalokas kirje lääkäriltä muuttaa kaiken. Valancy saa kuulla, että hänellä enintään yksi vuosi elinaikaa jäljellä. Pelättyään koko elämänsä kaikkea mahdollista, Valancy tajuaa ettei pelkääkään kuolemaa ja hänellä ei ole enää mitään muutakaan pelättävää. Kapinamieli nousee Valancyssa hänen tajutessaan, että on kuluttanut koko elämänsä muiden miellyttämiseen ilman yhtäkään onnellista hetkeä ja hän päättää käyttää jäljellä olevan aikansa vain itsensä miellyttämiseen. Suvun kauhistukseksi Valancy heittää sovinnaisuuden vaatimukset roskakoriin ja alkaa etsiä omaa onneaan ja sinistä linnaansa.

Pieni runotyttö ja Vihervaaran Anna olivat suosikkejani alakouluikäisenä, mutta sen jälkeen en ole L.M. Montgomeryn kirjoja lukenut. Sininen linna on kyllä ollut lukulistalla monta vuotta, mutta havahduin vasta nyt siihen, että jos haluan lukea kirjan vielä, kun oma ikäni alkaa kakkosella niin tässä ei ole montaa kuukautta aikaa jäljellä. Sinänsä tästä voi nauttia kyllä ikään katsomatta, mutta tuntui jotenkin erittäin sopivalta lukea Valancyn tarina, kun olen itse täsmälleen samanikäinen. 

Ihanan nostalginen tarina! Ja vaikka kirja on ilmestynyt lähes 90 vuotta sitten ja hivenen vanhanaikainen ja ennalta-arvattava, niin kirjan pääteemat pätevät edelleen. Jos olisin ilkeä niin voisin sanoa, että kovin perinteisesti Valancyn onni on kodista ja miehestä kiinni, mutta ei se ole tässä olennaista. Olennaista on se, että Valancy ottaa itse vastuun omasta onnellisuudestaan ja menee naimisiin omilla ehdoillaan. 

Voimaannuttava on jonkinlainen muotisana nykyään, mutta se sopii hyvin tähän kirjaan. Siltä se minusta tuntui. Siskot, eläkää elämänne niin, että se tekee teidät itsenne onnelliseksi älkääkä antako muiden sanella, miten teidän tulee elää elämänne! (Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että tämä pätee kyllä kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riipumatta.)

Peukku ylös!         

Säkenöivät tytöt

Säkenöivät tytöt 
The Shining Girls
Lauren Beukes 2013
Schildts & Söderströms 2013
361 s.

Tässä tarinassa on jännittävät lähtökohdat; Harper Curtis löytää vuonna 1931 avaimen merkilliseen taloon, jonka kautta hän pystyy matkustamaan ajassa. Harper alkaa liikkua ajasta toiseen metsästäen säkenöiviä tyttöjä, jotka loistavat hänen silmissään kirkkaammin kuin muut. Vuonna 1989 yksi uhreista, Kirby Mazrachi, jää henkiin ja alkaa jahdata syyllistä. 

Odotukset olivat korkealla, koska takakannessa oli Gillian Flynnin ylistävä arvio ja Flynnin Gone Girl oli ehkä koukuttavin kirja, jonka luin viime vuonna. Gone Girl oli intensiivinen ja tajunnanräjäyttävä, mutta tämä sen sijaan.. ei ollut. Tarina ei antanut minkäänlaista selitystä sille miksi talo oli sellainen kuin oli ja miksi tytöt näkyivät säihkyvinä Curtisille. Curtisin teoille ei annettu mitään motivaatiota. Asiat vain todettiin. Lisäksi henkilöt olivat melko yksiulotteisia. Jotta ei nyt menisi ihan lyttäämiseksi, niin aikahyppelystä huolimatta tämä ei ollut sekava ja tarinaa oli melko vaivatonta seurata. Summa summarum, ei jäänyt suuremmin mieleen.

Tapahtumapaikkana oli Chicago, joten So American -haasteeseen tuli uusi osavaltio, Illinois.

Museon kulisseissa

Museon kulisseissa
Behind the Scenes at the Museum
Kate Atkinson 1995
WSOY 1997
333 s.

Tarina Ruby Lennoxista ja hänen perheestään. Tarina alkaa 1800-luvun lopusta, kun Rubyn isoisoäiti Alice, jättää perheensä kiertävän ranskalaisen valokuvaajan vuoksi. Rubyn vanhempien avioliitto ei ole järin onnellinen, Rubyn äiti Bunty nai Georgen, koska ei saanut rakastamaansa miestä. Rubyn syntyessä George oli pubissa iskemässä toista naista ja toinen nainen myös koituu Georgen kohtaloksi. Rubylla on kaksi vanhempaa siskoa, Patricia, jonka mielen valtaa pimeys ja itsekäs Gillian.

Tarina etenee rinnakkain nykyhetken ja siihen johtaneiden taphtumien kanssa, mitä yleensä rakastan. Tässä tapauksessa henkilöitä ja tapahtumia eri aikakausissa oli kuitenkin niin paljon, että en oikein pysynyt kärryillä. Se, että en oikeastaan pitänyt yhdestäkään henkilöstä ei helpottanut asiaa.

Tämä oli nyt toinen Kate Atkinsonin kirja, minkä luin ja alan saada jonkinlaisen käsityksen hänen kirjoitustyylistään. Väliin mahtui lauseita, jotka olivat todella viiltävän osuvia ja joissakin kohtaa nauroin tapahtumille ääneen, joten lähtökohdat olivat hyvät, mutta loppujen lopuksi tämä oli hirvittävän työläs lukea. Sellainen sujuvuus, mistä pidän, puuttui. Tunnen silti edelleen jonkinasteista kiinnostusta Jackson Brodieta kohtaan, joten saatan lukea Atkinsonin dekkareita vielä jonain päivänä. 

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Riikka Pulkkinen
Otava 2013
174 s.

Aleksi jättää koulupsykologi Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen. Epäilee, että että ei ole koskaan rakastanutkaan Iiristä ja kokee, että kaikki on ollut erehdystä. Eron myötä katoaa Iiriksen toiveet yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista, joille on jo nimet valmiina. 

Omintakeisen terapian, johon kuuluu paljon suklaata, uusia korkokenkiä ja naapurin 85-vuotiaan mummon Kauniista ja Rohkeista poimimia rakkausneuvoja, Iiris opettelee sanomaan ei ja vähitellen huutamaan taas kyllä.

Riikka Pulkkinen on niitä kirjailijoita, joita minun on pitänyt lukea jo pitemmän aikaa. Olisin varmaan lykännyt asiaa vielä, jos Polka Dots-blogin Jonna ei olisi kirjoittanut tästä pari viikkoa sitten ja minä en olisi löytänyt tätä kirjaston Pikalaina-pöydästä muutamaa päivää myöhemmin. Kirjassa on vain 174 sivua, joten uskalsin lainata sen, en useimmiten uskalla lainata siitä pöydästä mitään, koska viikon laina-aika hermostuttaa. Vähäisestä sivumäärästä huolimatta kirjaan on saatu mahtumaan yllättävän paljon eri teemoja mm. rakkaudesta,

"Sä luulet, että osaat rakastaa. Luulet, että oivallat toiset kokonaan. Luulet olevasi tarkkanäköinen ja nokkela. Varmaan olet nytkin kuljeskellut tuolla ja tehnyt analyysejasi. Mutta voin kertoa, että sulla ei ole hajuakaan. En käsitä, miten voit neuvoa päivät pitkät oppilaita elämänvalinnoissa, kun et itse edes osaa erottaa rakkautta omistusoikeudesta."  

ystävyydestä

"Ystävyys on samankaltaisuutta vain päiväkoti-ikäisille. Sen jälkeen sen pitäisi olla jotain muuta, sitä että hyväksyy toisen vaikka toinen muuttuisi kuinka tunnistamattomaksi, alkaisi haaveilla ompelukerhosta ja syksyn marjasadon pakastamisesta ja vauvantuoksusta maailmanmatkailun sijaan."

 

ja siitä, että uskaltaa elää omaa elämäänsä muista riippumatta. 

"Olla kahdeksankymmentäviisi, uskaltaa rynnätä vapauteen vasta sitten, hivenen vanahuudenhöperönä, estoja vailla, ei hetkeäkään aikaisemmin. Miksi ei? Miksi ei jo kaksikymppisenä, kukkeimmillaan? Tai miksi ei jo teininä?"

Kirja on jännä siksikin, että vaikka se lukeutuu chick littiin, niin se on jotenkin paljon pohdiskelevampi ja fiksumpi. Hauska, liikuttava ja voimaannuttava. Tykkäsin siis paljon. En silti osaa sanoa, miksi en rakastanut ehdoitta. Kirjassa oli monia lauseita, jotka ihastuttivat oivaltavuudellaan enkä oikein löydä varsinaisia vikojakaan. Ainoa ärsyttävä seikka tässä oli yksi luku, jossa Iiris selvittää puolivuotiaan sisarentyttärensä kanssa millainen naisen tulisi olla ja se jotenkin ärsytti minua ihan älyttömästi, kai se tuntui jotenkin teennäiseltä. 

Ehkä rima lukea Riikka Pulkkista on tämän jälkeen matalammalla.    

Austenland

Austenland
Shannon Hale 2007
Bloomsbury USA 2007
196 s. 

Jane Hayes on 32-vuotias sinkku New Yorkista. Lukuisat epäonnistumiset parisuhdemarkkinoilla ja salainen pakkomielle Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcyyn ovat saaneet Janen vakuuttumaan, että hän ei ikinä löydä oikeaa miestä. Sitten Janen vanha sukulaistäti kuolee ja jättää Janelle perinnöksi matkan Englantiin. Vastahakoinen Jane matkustaa Englantiin viettämään kolme viikkoa lomakohteessa, jossa varakkaat naiset pääsevät elämään hetken verran Jane Austenin ajan hengessä palkattujen näyttelijöiden kera. 

Alun sopeutumisvaikeuksien jälkeen Jane päättää ottaa kaiken irti fantasiamaailmasta ja elää kuin Jane Austenin novellin sankaritar, ennen kuin on aika palata takaisin arkeen ja karistaa fantasiat mielestä. Mutta voisiko unelma omasta Darcysta sittenkin toteutua?

Hassu romaani, olisi totisesti mielenkiintoista elää hetken aikaa kuin Jane Austenin novellin sankaritar. Tykkäsin siitä miten Jane vähitellen tajuaa, ettei halua elää unelmoiden ja että hänen onnellisuutensa ei ole miehestä kiinni. Loppu oli myös mukavan mutkikas, mutta se, että Jane lopulta löysi unelmiensa miehen oli vähän pettymys. Parisuhde tai sen puute on määrittänyt Janea hänen koko ikänsä ja sitten kun hän lopulta tajuaa sen ja toteaa, että yksin on ihan hyvä olla niin tadaa siinä se unelmien mies sitten on. Höh.  

Silti ihan hauska lukukokemus ja harmittaa, kun en lainannut sarjan toista osaa, vaikka sekin oli kirjastossa, kun tämän sieltä nappasin. Joku toinen kerta sitten.

Heijastuksia

Heijastuksia
Reflections
Nora Roberts 1983
Harlequin Silk 2010

Lindsay Dunnella oli loistava ura balettitanssijana New Yorkissa, kun onnettomuus, joka tappoi hänen isänsä ja vammautti hänen äitinsä vakavasti, katkaisi sen äkillisesti. Viimeiset kolme vuotta Lindsay on asunut pikkukaupungissa Connecticutissa pitäen huolta onnettomuudessa loukkaantuneesta äidistään ja opettaen balettia. 

Äiti alkaa kuitenkin päästä takaisin jaloilleen ja odottaa Lindsayn jatkavan balettitanssijan uraa, johon hänen omat taitonsa eivät koskaan riittäneet ja entinen balettipartneri haluaa Lindsayn tanssivan kanssaan kirjoittamassaan baletissa. Mitä Lindsay itse sitten haluaa? Palata New Yorkin loistoon ja vaativaan tanssijan arkeen vai jatkaa opettamista? Mitä tapahtuu, kun lahjakkaan oppilaan puoleensavetävä setä ilmestyy mukaan yhtälöön?

Huhhuh, jos Nora Robertsin tuotanto ei ole viime aikoina oikein enää iskenyt niin tämä alkupään tuotanto se vasta piinallista luettavaa onkin. Lindsay oli lapsellinen ja Seth omistushaluinen ja ylimielinen törppö. Ruth, Monica ja Andy olivat vähän herttaisempia. Ainoa asia mistä pidin oli balettikohtaukset, jotka olivat kiehtovia.  

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
The Statistical Probability of Love at First Sight
Jennifer E. Smith 2012
Otava 2012
203 s.

Hadleyn, 17 vuotta, (ihan puhdasta sattumaa, että aloitan vuoden lukemalla kaksi kirjaa, joiden molempien päähenkilöt ovat 17-vuotiaita) vanhemmat ovat eronneet ja isä on muuttanut Yhdysvalloista Englantiin. Nyt isä on menossa uudelleen naimisiin ja vastahakoinen Hadley on matkalla Lontooseen häihin. Lentokentällä Hadley tapaa pojan, englantilaisen Oliverin, jolla on omat syynsä matkustaa Lontooseen. Nuoret viettävät lennon tutustuen toisiinsa, mutta päätepisteessä hukkaavat toisensa lentokentän hälinässä. Hadley ei tiedä Oliverin sukunimeäkään, mutta haluaa vielä löytää hänet.

Koko rakkautta ensisilmäyksellä -juttu ja tapahtumasarja, joka siitä seurasi oli mielestäni ihan epäuskottava, mutta Hadleyn vanhempien avioeron aiheuttama tuska ja rikkinäinen isä-tytärsuhde herättivät sympatiani. Nopealukuinen, mutta ei silti puhutellut kovin paljon. Kirjan suomenkielinen nimi herätti ärtymystä harhaanjohtavuudellaan, ei kai rakkaus ensisilmäyksellä välttämättä tarkoita sitä, että rakkauden kohde on se ainoa oikea... 

Kuka on Jenna Fox?

Kuka on Jenna Fox?
The Adoration of Jenna Fox
Mary E. Pearson 2008
WSOY 2010
277 s.

Jenna Fox on 17-vuotias teinityttö, joka on juuri herännyt yli vuoden kestäneestä koomasta, jonka aiheutti loukkaantuminen autokolarissa. Jenna katselee videoita aiemmasta elämästään, mutta ei muista kuka videoiden tyttö on ja mitä tapahtui ennen auto-onnettomuutta. Vähän kerrallaan Jennan muisti alkaa palautua ja hän joutuu kyseenalaistamaan koko identiteettinsä ja suhteensa vanhempiinsa.

Tämä oli monella tasolla hyvin häiritsevä ja ajatuksia herättävä tarina. Jennan oman identiteetin etsintä ja vanhemmista irtautuminen oli jopa hieman ravisuttavaa luettavaa. Mielenkiintoisia teemoja oman identiteetin hahmottamisesta, ihmisyydestä, vanhempien asettamista odotuksista lapsilleen ja miten pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemään lastensa vuoksi ja lisäksi myös bioetiikasta. Tämä aloittaa trilogian, jonka muita osia ei ole suomennettu. Vähän harmi, koska lukiessa tuntui, että olisin ne muutkin osat voinut lukea, mutta en pitänyt tästä nin paljon, että hankkisin englanninkieliset alkuteokset itselleni. En kuitenkaan tykännyt kirjan viimeisestä kappaleesta ja voi olla, että jätän ne muut osat suosiolla lukematta.