Ensimmäinen lukumaratonini tulos oli niin heikko, että en ole viitsinyt kirjoittaa koko asiasta..
Eli aloitin maratonin 19.6. klo 19.35 Patricia Cornwellin romskun Pahan jäljillä sivulta 155.
Kello 21.54 olin päässyt sivulle 232.
Ja nukkumaan mennessäni klo 02.03 olin sivulla 306. Välissä oli taukoja lukemisesta, mutta lukunopeuteni ei ollut parhaimmasta päästä.
Seuraavana aamuna (tai aamupäivänä jos nyt rehellisiä ollaan) luin klo 11.21-11-38 muutaman sivun lisää.
Ja sitten luin päivän mittaan vielä vähän lisää ja sain kirjan päätökseen klo 16.28. Siinä vaiheessa maraton oli ollut käynnissä 20 tuntia ja 53 minuuttia. Lukusaldo siis 225 sivua.
Aloitin vielä Vaarallisen juhannuksen, vaikka en enää tosissani uskonut saavani sitä päätökseen maratonin puitteissa. Enkä sitten saanutkaan, mutta kävin laskemassa kalaverkot! Niinpä kun maraton päättyi klo 19.35 juhannusaattona, olin lukenut muumikirjaa 82 sivua ja maratonin loppusaldo oli 307 sivua. En ole katsonut miten muilla on mennyt, mutta veikkaisin että paljon paremmin.
Patricia Cornwell oli kyllä todella huono valinta maratoniin. Jotenkin teksti on raskasta lukea ja kuolemansyyntutkinta on niin kierolla tavalla mielenkiintoista, että en pysty vain lukemaan vaan jään pänttäämään yksityiskohtia... Ja kummallista kyllä, minusta muumikirjaakaan ei ollut helppo lukea..
Summa summarum, heikko suoritus, mutta aion ehdottomasti ottaa vielä uusiksi. Ympäristö ja kirjat pitää vain valita paremmin. Cornwell, sisarentyttäret ja juhannus ei ole optimaalinen yhdistelmä.
Juhannuksen lukukokemuksista kirjoitan myöhemmin lisää.
Ei tuloksessasi ole mitään hävettävää. Minusta maratonissa ei ole pääasia luettu sivumäärä vaan se, että saa keskittyä lähinnä lukemiseen. Jotkin kirjat ovat raskaampia ja hidaslukuisempia kuin toiset, eikä niitä edes kannata yrittää lukea kovin nopeasti, koska ne kärsisivät sellaisesta lukutavasta.
VastaaPoistaOlet kyllä ihan oikeassa. Itseä vain ärsytti, kun oli oikein aikomus omistautua lukemiselle ja sitten se ei sujunutkaan ihan suunnitellusti. C'est la vie.. :)
PoistaKuulostaa monella lailla minun maratoniltani. Sivumäärä jäi vähäiseksi ja puuhaa oli vaikka kuinka, vaikka olin yrittänyt valmistautua huolellisesti. Pääasia oli kuitenkin osallistuminen.
VastaaPoistaMinäkin ajauduin pohtimaan liikaa luettua määrää lukumaratonilla. Piti muistuttella itselleni, että tärkeintä on se lukunautinto ja tempauksen hauska yhteisöllisyys! Olen kyllä itsekin huomannut ettei maratonille voi ottaa ihan mitä tahansa kirjaa, koska niitä ei paljon ehdi jäädä nautiskelemaan jos ampaisee heti seuraavan kirjan pariin. Jotkut kirjat tosiaan kaipaavat (tai ansaitsevat) pientä sulattelua...
VastaaPoista