Kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt?

Meri heitti minulle monessa muussakin blogissa nähdyn haasteen. Kiitos kovasti!

Kuka?

Marja, melkein 27 vuotias (apua) tohtorikoulutettava luonnontieteiden alalla. Neuroottinen, synkkyyteen taipuvainen, omalla tavallaan hassun hauska, teenjuoja, (wannabe-)travelleri, eläinten ystävä, viherpiipertäjä, tv-sarja-addikti, elokuvien katsoja. Kirjaholisti.


Mitä?

(Surullisen vähän) Luettuja kirjoja, ajoittain jotain muutakin kirjoihin liittyvää.


Missä?

Bloggaan työpöydän ääressä.

Luen sängyssä, sohvalla, joskus lattialla, autossa, junassa, bussissa, lentokoneessa, ulkona.


Milloin?

Bloggaan kun saan jonkun kirjan luettua tai iskee muuten vaan tarve kirjoittaa jotain.

Nykyisellään luen enimmäkseen vaan illalla sängyssä. Haluan tehdä tähän muutoksen!


Mitä mielessä nyt?

Pitäisi lukea Twilight loppuun, mitä ruokaa ostaisi viikonlopuksi, pitäisikö osallistua 30 days of books -haasteeseen, miksi tämä kurkkukipu ei mene pois ja olenko työpaikan sisäilmaongelmien uusin uhri. Miksi vietän niin paljon aikaa netissä vaikka lukisin mieluummin kirjoja. Miksi lukemisesta on tullut niin hirveä stressinaihe...


Olen tylsä ja laiska enkä jaksa tarkistaa kuka tämän on jo tehnyt, joten en haasta ketään henkilökohtaisesti. Kaikki halukkaat saavat tarttua haasteeseen Ja minulle saa linkata jos niin tekee. :)

Hurmaava mies

(This Charming Man)
Marian Keyes
Tammi 2008


Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle asia on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, hän ei todellakaan ole tuleva morsian. Murheen murtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterilla piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcysta ja uskoo, että Lolalla on hallussaan tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoissisarella, saattaisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romahduttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko hän todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?

Minusta tämä poikkesi Marian Keyesin aiemmista romaaneista. Keyes ei ole aiemminkaan kaihtanut rankkoja aiheita eikä alkoholismi ja parisuhdeväkivalta poikkea tästä mitenkään, mutta minusta tämä ei ollut lainkaan niin kepeästi kirjoitettu kuin aiemmat romaanit. Aika ajoin jopa varsin ahdistava. Erityisesti silloin kun oli Lolan ja Marnien vuoro kertoa tarinaa. Kaikki neljä naista siis vuorottelivat ja kertoivat tarinaa eteenpäin valottaen samalla menneisyyttä. Olen aiemminkin maininnut pitäväni tämäntapaisesta kerronnasta eikä tämä ollut poikkeus. Toimi minusta hyvin. Keyesille tyypillistä kepeää kerrontaa päästiin lähimmäs Lolan ollessa kerrontavuorossa, joka muistutti itse asiassa myös vähän Bridget Jonesin päiväkirjaa, katkonaista päiväkirjanomaista kerrontaa. Luin jonkun arvion kirjasta, missä moitittiin juuri näitä Lolan osuuksia, mutta minusta ne olivat parasta antia. Näennäisen keveyden piili melko viiltävä tarina. Lolan osuudet myös irrottivat parhaat naurut. Sen sijaan Alicia jäi kyllä melkoiseen statistin rooliin, ei tuonut mielestäni tarinaan oikein mitään.

Reading globally: Irlanti

Kuva

Hairahdus ja haaste

Hairahdin ostamaan vielä kaksi kirjaa Suomalaisen kirjakaupan alesta. Ei hyvä. Mutta ei niitä voinut sinne jättää! Ian McEwanin Sementtipuutarhaa katselin jo aiemmin ja nyt se oli vielä 40 % lisäalessa, joten mukaan lähti. Alan Drew'n Vesipuutarhat pokkarina lähti myös mukaan, sitäkin olen katsellut jo aiemmin. Varsinaisen ostosysäyksen antoi se, että se oli pöydällä ainoa laatuaan. Iski kauhea paniikki, mitä jos se onkin oikea kirjojen kirja ja ikuisesti saavuttamattomissa, jos en sitä nyt osta. Niin siinä sitten kävi, en voinut olla ostamatta. Uusien kirjojen ostonopeuteni ylittää lukunopeuteni, tarvitsisin porttikiellon kirjakauppoihin... Tajusin muuten juuri, että molempien kirjojen nimessä esiintyy sana puutarha. Se oli kyllä ihan tahatonta.

Sitten se haaste, en muista ketkä bloggaajat ovat mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa, ja olen liian laiska tarkistamaan, mutta päätin itsekin lähteä leikkiin mukaan. Oikeastaan olen harrastanut sitä jo Librarythingin Reading Globally -ryhmässä, mutta koska en ole saanut lisättyä uutta maata listaani varmaan yli vuoteen, päätin nyt aloittaa alusta täällä blogissa. En aseta itselleni mitään aikarajoja, joten katsotaan nyt miten tässä edetään vai edetäänkö lainkaan. Tavoitteena on kuitenkin lukea yksi kirja jokaisesta YK:n tunnustamasta maasta, joita on 192. Jotta kirja täyttäisi vaatimukseni, kirjoittajan täytyy olla kotoisin ko. maasta tai olla vähintään asunut siellä pitempään. Ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua ko. maahan. Tarvittaessa voin joustaa säännöistä, mutta vain jos on pakko.

Eipä sitten muuta. Taidan mennä nyt lukemaan.

Keskipäivän polte

(High Noon)
Nora Roberts
Gummerus 2009

Herraskaisessa perintötalossa syvän etelän paahteessa asuvan Phoebe McNamaran elämä ei ole juhlahumua - hän on paitsi yksinhuoltajaäiti myös Savannahin paras panttivanki- ja kriisineuvottelija. Työlleen omistautuneen Phoeben työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun hän kohtaa upporikkaan baarinpitäjän, Duncan Swiftin, jonka entinen alainen uhkaa hypätä katolta. Duncan ihastuu väistämättä neuvokkaaseen sankarittareen.

Phoeben yksityisyyden rajat murtuvat entisestään, kun hän alkaa saada uhkailuviestejä ja hänen kimppuunsa hyökätään. Piileksiikö vihamies tuttavien joukossa? Suhdepeliä pelaaviin, juoniviin työkavereihinkaan ei voi aina luottaa. Piinaaja koventaa pian otteitaan. Selviääkö Phoebe uransa kovimmasta koetuksesta tunteiden myrskytessä?

Kai se kertoo kirjasta jotakin, jos sivuhenkilöiden kohtalo kiinnostaa enemmän kuin itse päähenkilöiden? Näin kuitenkin kävi. Selasin välillä kirjaa eteenpäin, koska halusin tietää mitä kirjan muille henkilöille tapahtuu. Phoebe ja Duncan olivat minusta kohtuullisen epäkiinnostavia ja sokerisia. Kirja ei missään vaiheessa tempaissut kunnolla mukaansa. Luin myös melko epäimartelevan arvion kirjasta netistä ja se varmaan osaltaan vaikutti. Kolme Nora Robertsia peräjälkeen näköjään koettelee sietokyvyn rajoja, kirjamakuni on ilmeisesti kokenut jonkinasteista muutosta. Romantiikan nälkäinen teini-ikäinen minäni ei varmaan olisi pitkästynyt tämän kanssa, aikuinen minäni kyllä.

Kuva

Sitä sun tätä

Vuosi on alkanut harvinaisen vilkkaan sosiaalisen elämän merkeissä, joten en ole lukenut hirveästi (tulipa nyt tämäkin tekosyy käytettyä lukemattomuudelle), en ole myöskään laiskuuttani viitsinyt tehdä minkäänlaista yhteenvetoa viime vuodesta, mitä blogeissa on viime aikoina näkynyt paljon. Nyt iski kuitenkin inspiraatio. Tässä siis joitakin poimintoja viime vuodelta:

Pitkällisen ynnäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että olen lukenut viime vuonna vain 21 kirjaa(?), mikä on heikoin tulos sitten, no, lukemaan oppimisen. Siihen ei sisälly ne pari tenttikirjaa, mitkä myös luin, mutta joista en kirjoittanut tänne, mutta 21 on kyllä ihan uskomattoman huono suoritus! Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin...

Valittuja paloja vuodelta 2010:

Pahin pettymys:
Alastonkuvia

Vuoden klassikko:
Saiturin joulu

Luku-urakka, jolle ei näyttänyt tulevan loppua, mutta tuli kuitenkin:
On the Origin of Species

Vuoden paras romanttinen:
Julian rakkaus

Ärsyttävintä lässynläätä:
Kadonnut ruusu

Psykologista jännitystä, joka jäi mieleen:
Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Vuoden lempikirja, jos nyt joku pitää valita:
High Fidelity

Hämmentävä, mutta jotenkin hieno:
Kosmonautti

Sarjan päätös:
Harry Potter ja kuoleman varjelukset
(Tähän olisi kelvannut tuo Rei Shimurakin, mutta Harry ja kumppanit vievät suuremman palan sydämestäni.)

En lisäksi voi olla mainitsematta, Erlend Loen Tosiasioita Suomesta, koska se vaan on niin minua.

Varsinaisia haasteita en vuodelle 2011 aseta. Pelkästään sen, että enemmän kuin 21 kirjaa on ehdottomasti luettava. Ja sivupalkin kirjat pitää lukea ennen kuin saan ostaa lisää.

Aikojen yli

(Time Was)
Nora Roberts, 1989
Silk 2007

Kirjan kansikuvaa ei löytynyt netistä ja kirja jäi vanhemmilleni, koska se on äitini hyllystä, joten takakannen tekstikin puuttuu. Kyseessä on siis Nora Robertsin vanhempaa tuotantoa, jota ei varmaan ole koskaan julkaistu kovakantisena Gummeruksen toimesta. Tämä oli siis Silkin julkaisema ja Silk-sarja on Harlequinin omaisuutta. Juonesta sen verran, että Liberty Stone valmistelee kulttuuriantropologian väitöskirjaa syrjäisessä metsämökissä. Eräänä myrskyisenä yönä hän näkee, kun metsään syöksyy lentokone, jonka hävyttömän komean lentäjän Libby raahaa mökkiinsä hoivattavaksi. Mies, Caleb Hornblower, ei sitten olekaan ihan tavallinen lentäjä, mistä seuraa sydänsuruja molemmille, koska tietysti kaksikko rakastuu toisiinsa alta aikayksikön. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

No tämä oli tämmöstä Harlequin-tasoista romanttista viihdettä. Vähän sellainen vasemmalla kädellä huitaistun oloinen, mutta lukihan tuo. Henkilöt eivät suuremmin herättäneet tunteita puoleen eikä toiseen, koska olivat sen verran ohuita hahmoja.

Saiturin joulu

(A Christman Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas)
Charles Dickens

Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2007

Vanha itsekäs saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä jouluyönä vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Henget saavat Scroogen avaamaan silmänsä, ja hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama kertomus on edelleen yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, joka yhdessä P.J. Lynchin loistavan kuvituksen kanssa levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa.

En muista missä kaikissa lukublogeissa tästä blogattiin ennen joulua, mutta niiden innoittamana luin itsekin tämän. Joudun tunnustamaan sivistymättömyyteni ja paljastamaan, että oikeastaan koko tarina oli minulle ihan tuntematon. Nimi oli ehkä hämärästi tuttu, mutta muuten en tarinaa tuntenut. Nyt olen kuitenkin iloinen, että muut lukutoukat sivistivät minua tarinan olemassaolosta ja luin kirjan. Tykkäsin tarinasta ja kuvituksesta, mietin jopa tekisinkö tämän lukemisesta jokajouluisen perinteen. Täytyy kyllä ihmetellä, että miten tämä oli laitettu lasten- ja nuortenosastolle kotikaupunkini kirjastossa, kun on tämä kuitenkin aika synkkä, ennemmin mieltäisin tämän aikuisten saduksi.

Kuva