One Day

One Day
David Nicholls
Hodder & Stoughton 2009

'An international phenomenon'

THE SUNDAY TIMES

YOU CAN LIVE YOUR WHOLE LIFE NOT
REALISING THAT WHAT YOU'RE LOOKING
FOR IS RIGHT IN FRONT OF YOU.

15TH JULY.

Emma and Dexter meet on the night of their graduation. Tomorrow they must go on their separate ways.

So where will they be on this one day next year? And the year after that?

And every year that follows?

'A wonderful, wonderful book'

THE TIMES

'Incredibly moving'

MARIAN KEYES

'You really do put the book down with the hallucinatory feeling that they've become as well known to you as your closest friends'

JONATHAN COE

'Funny, warm and wise'

INDEPENDENT

Monet ovat kehuneet tätä kirjaa ja kun satuin Suomalaiseen kirjakauppaan heinäkuun 15. päivä, bongasin kirjan englanninkielisten pokkareiden hyllystä ja tajusin, että kirjan tapahtumapäivä on juuri se sama, niin pakko se oli ostaa. Luulen, että en ole lukenut mitään englanninkielistä kirjaa niin nopeasti kuin tämän, sain tämän loppuun jo keksiviikkona, mutta en ole päässyt netin ääreen ennen kuin nyt.

Ei minulla oikeastaan ole mitään sanottavaa tästä mitä muut eivät olisi jo sanoneet. Minusta tämä oli samalla kertaa ihana ja kamala, molempia samasta syystä. Tällaista elämä on. Menetettyjä tilaisuuksia, epävarmuutta, epätietoisuutta,

Fanny Hill

Fanny Hill - Kurtisaanin muistelmat
(Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure)
John Cleland 1748 & 1749
Otava 1969

Englantilainen sanomalehtimies John Cleland vei Fanny Hillin romaanikäsikirjoituksen rahapulassa kustantajalle vuonna 1749 - ja sai siitä 20 puntaa. Fanny Hillistä tuli salaa klassikko; viranomaiset nimittäin kielsivät kirjan ja vasta 1963 sai Fanny Hill kotimaassaan vapautensa takaisin. Fanny Hillin suosioita kuvastaa se, että ensimmäisen painoksen kappaleista ei yksikään ole säilynyt meidän päiviimme saakka - teos kirjaimellisesti kului kansan käsissä. Kirja kertoo orvon tyttörukan seikkailuista Lontoon ilotaloissa. Poloinen Fanny joutuu sattumalta erään bordelliemännän palvelukseen ja mukaan paheelliseen elämään. Mikään pyhäkoulutyttö hän ei ole, mutta ei liioin turmeltunut. Ensirakkaus kauniiseen nuorukaiseen asuu vahvana hänen sydämessään ja johtaa lopulta hänet hyveen kaidalle "kuihtumattomien ruusujen peitossa olevalle tielle". Fannylla on hyvää makua ja hienostuneisuutta ja sitä on kirjan kirjoittajallakin. Romaani on oivallinen ajankuvaus 1700-luvun puolivälin iloisesta ja nautinnonhaluisesta Englannista.

Orhan Pamuk alkoi tökkiä aika pahasti, joten oli pakko lukea välillä jotain muuta. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi harrastettu seksiä yhtä paljon kuin tässä kirjassa. Sen ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä jos kyse on kurtisaanin muistelmista... Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea eroottista kirjaa, joka on kirjoitettu yli 260 vuotta sitten. Tietysti seksiä harrastettiin silloinkin ja kaikkihan tietää mikä maailman vanhimman ammatin sanotaan olevan, mutta seksi ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee 1700-lukua.. Ehkä se on juuri siinä; seksiä tuputetaan nykyään joka suunnasta, mutta 1700-luvun ihmisten ajattelee olevan sievistelijöitä, jotka harrastavat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa ja nyt tämä kirja romutti sen kuvitelman. Tai jotain sellaista.. Täytyy muuten antaa täysi tunnustus monipuolisesta sanastosta, jolla sukupuolielimiä ja seksiä kuvattiin. Tässä hallussani olevassa painoksessa oli lisäksi aika ajoin piirroskuvia, mitkä saivat minut vilkuilemaan ympärilleni hieman nolona, kun luin tätä eilen rautatieaseman kahvilassa..

Vesipuutarhat

(Gardens of Water)
Alan Drew
Otava 2009

Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt.
Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.

”Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa”, Sinan sanoi.
”Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi.” Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet.

Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen?

Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Tämä oli varsin oivallista luettavaa kun matkustin puolitoista viikkoa Turkissa. Kirjaan tuli uusia ulottuvuuksia, kun oli itse maassa, jonne kirja sijoittui. Kirja oli nopealukuinen ja minusta ihan miellyttävästi kirjoitettu ja avasi silmiä (niin kyllä teki itse matkakin), mutta loppujen lopuksi kirja jäi minusta jotenkin vaisuksi ja loppu oli pettymys. En ole ihan varma mitä odotin, mutta odotukset eivät täyttyneet. Lyhyt tuomio: nopealukuinen, mutta vähän vaisu. Muuten, kirjan nimi on minusta todella kaunis.

Voisin laittaa tämän Reading Globally -haasteeseen, mutta en laita, koska ostin matkalla erään Orhan Pamukin kirjan ja luen sen seuraavaksi.

Kuva

Kirkas

Kirkas - Läpinäkyvä romaani
(Clear: A Transparent Novel)
Nicola Barker
Gummerus 2006


Syyskuussa 2003 newyorkilainen taikuri David Blaine alkoi paastota Thamesin yllä riippuvassa läpinäkyvässä laatikossa. Tasan 44 päivää myöhemmin hän tuli ulos. Ainakin tämä on totta. Entä loput? Mekkalointi? Mädät kananmunat? Panettelu? Parittelu? Petkutus?

Nicola Barkerin uusi romaani punoo yhteen faktaa ja fiktiota. Tuloksena on häikäisevän kirkas, hervottoman hauska ja äärimmäisen älykäs kertomus ajastamme. Maineesta, illuusioista, seksistä ja nälästä.

Olen aiemminkin maininnut, että pidän Nicola Barkerista eikä tämäkään pettänyt. Välillä tosin tunsin itseni vähän tyhmäksi, satiiri ei taida olla minun juttu. Hävyttömän hauska tämä kyllä oli ja Barkerilla on ihanan nyrjähtänyt huumorintaju. Barkerin henkilöhahmot ovat myös ihmeellisen elävän tuntuisia ja tarinan kerronta uppoaa minuun ihan täysin. Tykkään.

Reading Globally: Iso-Britannia

Kuva

Sulavoi

Sulavoi
Runoja
Heli Laaksonen
Otava 2006


Heli Laaksonen kuvaa uusissa runoissaan niitä toiveihaaveisulossiunelmi joita salassa kasvatamme ja joista jotkut päättyvät suruun. Tätähän elämä on, joskus voi eksyä Kauhajoe ja Jalasjärve välil ja jonakin aamuna taas marketi ostoskärry näyttä kulleronupult!

Laaksosen lounaismurteella kirjoittamat runot ovat uponneet suomalaisiin kuin voi kuumaan puuroon - murrerajoista välittämättä. Myös valloittavana esiintyjänä tunnettu runoilija on pukenut helliksi ja ilkikurisiksi sanoiksi ihmiseläjän tunteet. Oleksää koska tahtonu olla joku muu? E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Näistä ei jäänyt samalla lailla mieleen oikein mikään runo, kuin Raparperisyrän -kokoelman kohdalla. Tykkäsin kyllä runoista ja joissakin runoissa oli säkeitä, joista tykkäsin kovastikin, mutta yksittäiset runot eivät sillä lailla jääneet mieleen. Laitan tähän kuitenkin pari runoa, joista tykkäsin. Tai ensimmäisen oikeastaan siksi, että tilanne, josta runo kertoo oli tragikoomisuudessaan niin tuttu. Toinen ja kolmas olivat minusta muuten vaan koskettavia.

Mu elämän

Seisovapöytä.
Otan kaikki lajei.
Makkan loppureisun hytis jalat tyynyn pääl.
Käytävält kuulu kohtulliste riamunpitto.


Halohakkajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno


Kaunei uni

Tulet risumetäst
ja olet uuvuksis
heität kamari sänkky
seljälles ja sanot et
kirjotan viäl
elämästän kirja
ja nimeks
tule Unikuva

ja mää tahron puhel
sun kaikki muistos hyväks
naapur ei kaatan pihakoivu
äit ei hukkun
tähkä oliva ain painavi kämmenel
mittän paha ei ikä ollu

ja puhun ja puhun
sunt takasi ettet ol koska
mennykkä lähtenykkä
olet siin
tuvan pöyrä ääres
leivot
sun kätes o jauhois
mää autan
hajen hellan päält
sulavoi.


Kuva

Ole luonani aina

Never Let Me Go
Kazuo Ishiguro
Tammi 2005


Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Lapsia varjellaan siellä tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin, nyt 31-vuotiaan Kathyn muistoista rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville.

Näin oikeastaan kirjaan perustuvan elokuvan trailerin ennen kuin kuulin koko kirjasta. En tiedä mikä sai minut lukemaan kirjan. Luultavasti nimi, varsinkin englanninkielinen nimi on minusta kaunis, Never let me go. Sitten lähdin työmatkalle ja hajamielisyyksissäni unohdin silloin lukemani kirjan, edellisen postauksen "Call Girlin" kotiin. Lentokentällä lentoa odottaessani silmäni sattuivat ensimmäiseksi pokkarihyllyssä juuri tähän kirjaan ja se tuntui merkiltä, joten ostin tämän itselleni matkalukemiseksi.

Tykästyin heti alussa Ishiguron kirjoitustyyliin. Se eteni sujuvasti ja jotenkin luontevasti. Tarinaa oli haastavaa lukea, koska liikutaan niin monissa eri aikatasoissa, eikä tarina etene täysin kronologisesti. Helpolla tämä ei päästä, mutta itse tykkäsin. Kummallista miten näin järkyttävän tarinan voi kertoa niin vähäeleisesti, todentuntuisesti, niin kuin se voisi pitää paikkansa. En oikein tiedä minkälaista loppuhuipennusta odotin, mutta sitä ei koskaan oikeastaan tullut. Asiat vain jäivät roikkumaan, lukija saa itse päättää mitä sitten tapahtui. Kirja oli kuin kummallinen ohikiitävä hetki elämässä, jonka aikana ei varsinaisesti edetä mihinkään pisteestä A pisteeseen B, mutta jona aikana ehtii tapahtua valtavasti. Vähän outo vertaus ehkä, mutta en osaa oikein muutenkaan kuvailla tuntemuksiani kirjasta. Mieleenjäävä.

Kuva

The Intimate Adventures of a London Call Girl

Belle de Jour
Phoenix 2005

'It occurs to me that that in a world of twelve-year-olds in sexy boots and nans in sparkly minidresses, the surest way to tell the prostitute walking into a hotel is to look for the lady in the designer suit'

Belle de Jour is the nom de plume of a high-class call girl working in London. This is her story.

From the summer of 2003 to the autumn of 2004 Belle charted her day-to-day adventures on and off the field in a frank, funny and award-winning web diary. Now, in her Intimate Adventures, Belle elaborates on those diary entries, revealing (among other things) how she became a working girl, what it feels like to do it for money, and where to buy the best knickers for the job. From debating the literary merits of Martin Amis with naked clients to smuggling whips into luxury hotels, this is a no-holds-barred account of the high-class sex-trade, and an insight into the secret life of an extraordinary woman.

Tämä odotti hyllyssäni varmaan melkein kaksi vuotta ennen kuin lopulta luin tämän. Olihan tämä ihan ok, mutta olen kai sen verran romantikko, että tavallaan tätä oli vähän masentavaa lukea. Yhden illan jutut ja maksullinen seksi eivät oikein taida olla minun juttuja. Tykkäsin kuitenkin kirjan päiväkirjanomaisesta rakenteesta, minusta tuntuu, että minulla ei ole nykyään aikaa keskittyä pidempään lukuun. Luen mieluummin koko luvun kerralla ja jos minulla ei ole aikaa keskittyä kokonaiseen lukuun kerralla, se meinaa jäädä kokonaan lukematta. Tässä tykkäsin kuitenkin siitä, että kirjaa pystyi lukemaan lyhyissä pätkissä. Kielellisesti tämä ei ollut niin simppeli kuin esimerkiksi aiemmin lukemani Twilight, mutta pysyin suunnilleen kärryillä. Osa sanastosta oli vähän vierasta. Belle de Jour -pseudonyymin taakse kätkeytyvä nainen on muuten mielenkiintoinen tapaus.

Kuva