Suoraa puhetta

(Straight Talking)
Jane Green 1997
Otava 1997


"Mun ei todellakaan ollut tarkoitus olla sinkku kolmikymppisenä. Munhan piti olla niinku mutsi, eiks niin? Naimisissa, pari pentua, siisti koti ja siippa..."

Konstailematon, hauska ja rehellinen romaani Tashasta, joka lähtee etsimään miestä tositarkoituksella ja oppii kantapään kautta monta tärkeää asiaa elämästä.

Tämä on yksi lempi-chick lit-romaanejani. Tämä on varmaan myös yksi ensimmäisimpiä chick-lit-romaaneja, mitä olen lukenut, siksi tällä onkin erikoispaikka sydämessäni. Nyt en ollut lukenut tätä vuosikausiin, kun ostin tämän keväällä kirppikseltä. Ajankohta tuntui sopivalta, joten päätin lukaista tämän nyt pitkästä aikaa. Minusta tämä on lajissaan varsin onnistunut, nopealukuinen, viihdyttävä ja minusta Tasha on ihan inhimillinen hahmo, vaikka hänen ratkaisujaan ei aina ihan ymmärtäisikään. Loppu hyvin, kaikki hyvin kumminkin. En muuten muistanut, että tämä oli käännetty puhekielelle, mikä oli minusta vähän hämmentävää enkä ole ihan varma pidänkö siitä, mutta ehkä se jollain tapaa tekee tästä vähän helpommin lähestyttävän, niin kuin juttelisi "tyttöjen kesken" miehistä samoin kuin se, että kirja on kirjoitettu niin kuin Tasha kertoisi asioita tyttökaverilleen.   

The Black Book

(Kara Kitap)
Orhan Pamuk 1990
Faber and Faber Limited 2006

'Dazzling…turns the detective novel on its head.' Independent on Sunday

'A glorious flight of dark, fantastic invention.' Patrick McGrath

ORHAN PAMUK’S HUGELY ACCLAIMED NOVEL IN A STUNNING NEW TRANSLATION.

Galip’s wife has disappeared. Could she have left him for Celál, a popular newspaper columnist? But Celál, too, seems to have vanished. As Galip investigates, he finds himself assuming the enviable Celál’s identity, wearing his clothes, answering his phone calls, even writing his columns. Galip pursues every conceivable clue, but the nature of the mystery keeps changing, and when he receives death threat, he begins to fear the worst.

With its cascade of beguiling stories about Istanbul, The Black Book is brilliantly unconventional mystery. It has long been cherished by Turkish readers as the novel where Orhan Pamuk found his original voice – and now, in Maureen Freely’s beautiful new translation, readers in English may encounter all its riches.

'An extraordinary novel…Up there with best of Eco, Calvino, Borges and Márquez.' Observer

Kävin tosiaan Turkissa kesäkuussa, myös Istanbulissa, ja siellä ollessa tuntui hyvältä ajatukselta ostaa joku kirja turkkilaiselta kirjailijalta. Päädyin Orhan Pamukiin, koska en ollut aiemmin häneltä mitään lukenut ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta. En tiedä mistä kiikasti, ehkä osittain omasta englanninkielen taidostani, osittain jostain muusta, mutta en pysynyt tässä yhtään kärryillä. Meni jonkin aikaa ennen kuin edes hahmotin kirjan rakenteen, joka toinen luku vei tarinaa eteenpäin, joka toinen oli ”Célalin” kirjoittama kolumni, jotka kyllä jollain tapaa sulautuivat myös varsinaiseen tarinaan. Mielestäni englanninkielen taitoni on ihan ok, mutta tämän kohdalla lukeminen oli lähinnä turhauttavaa, sanakirjaa ei halunnut katsoa koko ajan, mutta ilman sitä jotain tuntui jäävän pimentoon. Minun oli pakko pitää kaksi taukoa ja lukea välillä muuta, mutta melkoista pakkopullaa tämän loppuun lukeminen oli. Loppujen lopuksi minua ei oikeastaan edes enää kiinnostanut mitä kirjassa tapahtui, luin vain eteenpäin. En tiedä onko tätä suomennettu, jos on, niin voisin ehkä vilkaista suomennosta joskus, mutta eiköhän Orhan Pamuk englanniksi ollut minun osaltani tässä.

Reading globally: Turkki

Kuva

One Day

One Day
David Nicholls
Hodder & Stoughton 2009

'An international phenomenon'

THE SUNDAY TIMES

YOU CAN LIVE YOUR WHOLE LIFE NOT
REALISING THAT WHAT YOU'RE LOOKING
FOR IS RIGHT IN FRONT OF YOU.

15TH JULY.

Emma and Dexter meet on the night of their graduation. Tomorrow they must go on their separate ways.

So where will they be on this one day next year? And the year after that?

And every year that follows?

'A wonderful, wonderful book'

THE TIMES

'Incredibly moving'

MARIAN KEYES

'You really do put the book down with the hallucinatory feeling that they've become as well known to you as your closest friends'

JONATHAN COE

'Funny, warm and wise'

INDEPENDENT

Monet ovat kehuneet tätä kirjaa ja kun satuin Suomalaiseen kirjakauppaan heinäkuun 15. päivä, bongasin kirjan englanninkielisten pokkareiden hyllystä ja tajusin, että kirjan tapahtumapäivä on juuri se sama, niin pakko se oli ostaa. Luulen, että en ole lukenut mitään englanninkielistä kirjaa niin nopeasti kuin tämän, sain tämän loppuun jo keksiviikkona, mutta en ole päässyt netin ääreen ennen kuin nyt.

Ei minulla oikeastaan ole mitään sanottavaa tästä mitä muut eivät olisi jo sanoneet. Minusta tämä oli samalla kertaa ihana ja kamala, molempia samasta syystä. Tällaista elämä on. Menetettyjä tilaisuuksia, epävarmuutta, epätietoisuutta,

Fanny Hill

Fanny Hill - Kurtisaanin muistelmat
(Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure)
John Cleland 1748 & 1749
Otava 1969

Englantilainen sanomalehtimies John Cleland vei Fanny Hillin romaanikäsikirjoituksen rahapulassa kustantajalle vuonna 1749 - ja sai siitä 20 puntaa. Fanny Hillistä tuli salaa klassikko; viranomaiset nimittäin kielsivät kirjan ja vasta 1963 sai Fanny Hill kotimaassaan vapautensa takaisin. Fanny Hillin suosioita kuvastaa se, että ensimmäisen painoksen kappaleista ei yksikään ole säilynyt meidän päiviimme saakka - teos kirjaimellisesti kului kansan käsissä. Kirja kertoo orvon tyttörukan seikkailuista Lontoon ilotaloissa. Poloinen Fanny joutuu sattumalta erään bordelliemännän palvelukseen ja mukaan paheelliseen elämään. Mikään pyhäkoulutyttö hän ei ole, mutta ei liioin turmeltunut. Ensirakkaus kauniiseen nuorukaiseen asuu vahvana hänen sydämessään ja johtaa lopulta hänet hyveen kaidalle "kuihtumattomien ruusujen peitossa olevalle tielle". Fannylla on hyvää makua ja hienostuneisuutta ja sitä on kirjan kirjoittajallakin. Romaani on oivallinen ajankuvaus 1700-luvun puolivälin iloisesta ja nautinnonhaluisesta Englannista.

Orhan Pamuk alkoi tökkiä aika pahasti, joten oli pakko lukea välillä jotain muuta. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi harrastettu seksiä yhtä paljon kuin tässä kirjassa. Sen ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä jos kyse on kurtisaanin muistelmista... Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea eroottista kirjaa, joka on kirjoitettu yli 260 vuotta sitten. Tietysti seksiä harrastettiin silloinkin ja kaikkihan tietää mikä maailman vanhimman ammatin sanotaan olevan, mutta seksi ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee 1700-lukua.. Ehkä se on juuri siinä; seksiä tuputetaan nykyään joka suunnasta, mutta 1700-luvun ihmisten ajattelee olevan sievistelijöitä, jotka harrastavat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa ja nyt tämä kirja romutti sen kuvitelman. Tai jotain sellaista.. Täytyy muuten antaa täysi tunnustus monipuolisesta sanastosta, jolla sukupuolielimiä ja seksiä kuvattiin. Tässä hallussani olevassa painoksessa oli lisäksi aika ajoin piirroskuvia, mitkä saivat minut vilkuilemaan ympärilleni hieman nolona, kun luin tätä eilen rautatieaseman kahvilassa..

Vesipuutarhat

(Gardens of Water)
Alan Drew
Otava 2009

Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt.
Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.

”Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa”, Sinan sanoi.
”Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi.” Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet.

Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen?

Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Tämä oli varsin oivallista luettavaa kun matkustin puolitoista viikkoa Turkissa. Kirjaan tuli uusia ulottuvuuksia, kun oli itse maassa, jonne kirja sijoittui. Kirja oli nopealukuinen ja minusta ihan miellyttävästi kirjoitettu ja avasi silmiä (niin kyllä teki itse matkakin), mutta loppujen lopuksi kirja jäi minusta jotenkin vaisuksi ja loppu oli pettymys. En ole ihan varma mitä odotin, mutta odotukset eivät täyttyneet. Lyhyt tuomio: nopealukuinen, mutta vähän vaisu. Muuten, kirjan nimi on minusta todella kaunis.

Voisin laittaa tämän Reading Globally -haasteeseen, mutta en laita, koska ostin matkalla erään Orhan Pamukin kirjan ja luen sen seuraavaksi.

Kuva

Kirkas

Kirkas - Läpinäkyvä romaani
(Clear: A Transparent Novel)
Nicola Barker
Gummerus 2006


Syyskuussa 2003 newyorkilainen taikuri David Blaine alkoi paastota Thamesin yllä riippuvassa läpinäkyvässä laatikossa. Tasan 44 päivää myöhemmin hän tuli ulos. Ainakin tämä on totta. Entä loput? Mekkalointi? Mädät kananmunat? Panettelu? Parittelu? Petkutus?

Nicola Barkerin uusi romaani punoo yhteen faktaa ja fiktiota. Tuloksena on häikäisevän kirkas, hervottoman hauska ja äärimmäisen älykäs kertomus ajastamme. Maineesta, illuusioista, seksistä ja nälästä.

Olen aiemminkin maininnut, että pidän Nicola Barkerista eikä tämäkään pettänyt. Välillä tosin tunsin itseni vähän tyhmäksi, satiiri ei taida olla minun juttu. Hävyttömän hauska tämä kyllä oli ja Barkerilla on ihanan nyrjähtänyt huumorintaju. Barkerin henkilöhahmot ovat myös ihmeellisen elävän tuntuisia ja tarinan kerronta uppoaa minuun ihan täysin. Tykkään.

Reading Globally: Iso-Britannia

Kuva

Sulavoi

Sulavoi
Runoja
Heli Laaksonen
Otava 2006


Heli Laaksonen kuvaa uusissa runoissaan niitä toiveihaaveisulossiunelmi joita salassa kasvatamme ja joista jotkut päättyvät suruun. Tätähän elämä on, joskus voi eksyä Kauhajoe ja Jalasjärve välil ja jonakin aamuna taas marketi ostoskärry näyttä kulleronupult!

Laaksosen lounaismurteella kirjoittamat runot ovat uponneet suomalaisiin kuin voi kuumaan puuroon - murrerajoista välittämättä. Myös valloittavana esiintyjänä tunnettu runoilija on pukenut helliksi ja ilkikurisiksi sanoiksi ihmiseläjän tunteet. Oleksää koska tahtonu olla joku muu? E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Näistä ei jäänyt samalla lailla mieleen oikein mikään runo, kuin Raparperisyrän -kokoelman kohdalla. Tykkäsin kyllä runoista ja joissakin runoissa oli säkeitä, joista tykkäsin kovastikin, mutta yksittäiset runot eivät sillä lailla jääneet mieleen. Laitan tähän kuitenkin pari runoa, joista tykkäsin. Tai ensimmäisen oikeastaan siksi, että tilanne, josta runo kertoo oli tragikoomisuudessaan niin tuttu. Toinen ja kolmas olivat minusta muuten vaan koskettavia.

Mu elämän

Seisovapöytä.
Otan kaikki lajei.
Makkan loppureisun hytis jalat tyynyn pääl.
Käytävält kuulu kohtulliste riamunpitto.


Halohakkajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno


Kaunei uni

Tulet risumetäst
ja olet uuvuksis
heität kamari sänkky
seljälles ja sanot et
kirjotan viäl
elämästän kirja
ja nimeks
tule Unikuva

ja mää tahron puhel
sun kaikki muistos hyväks
naapur ei kaatan pihakoivu
äit ei hukkun
tähkä oliva ain painavi kämmenel
mittän paha ei ikä ollu

ja puhun ja puhun
sunt takasi ettet ol koska
mennykkä lähtenykkä
olet siin
tuvan pöyrä ääres
leivot
sun kätes o jauhois
mää autan
hajen hellan päält
sulavoi.


Kuva