Kirjakauppoja Ottawassa

Kävin kaksi viikkoa sitten Kanadan pääkaupungissa Ottawassa konferenssimatkalla. Konferenssiohjelma oli aika tiukka, mutta onnistuin käymään kahdessa kirjakaupassa matkan aikana. Näistä eli ensimmäinen eli Chapters sijaitsi lähes konferenssipaikan vieressä ja ihastuin tuohon tekstiin "Great Books Are Just The Beginning". 

47 Rideau Street

Ottawa

Toinen kirjakauppa oli Smith Books, jonka ohitin aina, kun kävelin hotelliltani konferenssipaikalle ja takaisin.

Sparks Street 56

Ottawa

Nämä olivat siis aika peruskirjakauppoja ja ainakin Chapters on ilmeisesti maanlaajuinen ketju Kanadassa. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja esim. Chaptersissa komea vartija(?) mies kysyi vointiani sinä päivänä ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Smith Booksissa miespuolinen myyjä, joka muuten muistutti Notre Damen kellonsoittajaa kumaran ryhtinsä vuoksi, toivotti heti hyvää päivää ja pyysi kysymään apua tarvittaessa, kun astuin sisään liikkeeseen. Tykkään tällaisesta palvelusta, että ei olla heti väkisin tarjoamassa apua vaan saa katsella rauhassa, mutta saa palvelua pyydettäessä. Sain myös suositteluja kanadalaisista kirjailijoista, kun sitä pyysin. Jälkimmäisen kirjakaupan mies myös huikkasi perääni, että Humisevan harjun kanssa ei voi mennä vikaan, kun lähdin kirja kainalossa liikkeestä. 

Täytyy kyllä sano, että olin vähän yllättänyt Kanadan suht kovasta hintatasosta kirjojen osalta. Ostin yhteensä kolme kirjaa ja ne maksoivat yhteensä suunnilleen 44 Kanadan dollaria eli noin 35,5 euroa. Ostokseni olivat kuitenkin kaikki pehmeäkantisia. Se em. Wuthering Heights oli alekirja ja maksoi 4,99 eli noin neljä euroa. 

Muut ostamani kirjat olivat Lori Lansensin The Girls ja Ami McKayn The Virgin Curen. Tuon Lori Lansensin kirjan ostin myyjän suosituksesta ja se on se kaipaamani kanadalaisen kirjailijan teos. The Virgin Curea myyjä suositteli myös, mutta siihen oli päätynyt juuri edellisenä päivänä ihan omatoimisesti. Tällä hetkellä luen The Virgin Curea. Tykkään! Siitä myöhemmin lisää.

Suosittelen muuten Ottawaa kovasti. Muutaman päivän kokemuksella se vaikutti ihastuttavalta kaupungilta ja Kanadasta jäi muutenkin positiivinen kuva.     

Quickstep to Murder

Quickstep to Murder

A Ballroom Dance Mystery

Ella Barrick

Obsidian 2011

Q-kirjaimella alkavia kirjoja ei ole hirveän helppo löytää. Päämotiivi tämän kirjan ostamiseen oli se, että saisin Q-kirjaimen pois aakkoshaaste-listaltani. Ja kansitekstin perusteella kirja kuulosti ihan mukiin menevältä. 

Tämä on siis tanssisalimysteeri (Olenko se vain minä vai kuulostaako vähän tökeröltä? Anteeksi, mutta en seuraa kilpatanssia enkä tiedä alan sanastoa.). Kilpatassija ja tanssinopettaja Stacy Graysin löytää tanssipartnerinsa ja entisen kihlattunsa Rafen heidän yhdessä omistamansa tanssistudion salista murhattuna. Koska Stacy on vain muutamaa kuukautta aiemmin saanut Rafen kiinni vieraista ja heillä on ollut erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan tanssistudiota tulisi lähteä viemään, Stacysta tulee nopeasti poliisin ykkösepäilty. Sitten kuvaan astuu vielä Rafen vieraantunut velipuoli, joka perii veljensä osuuden studiosta. Lopulta oikea murhaaja saadaan kiinni. 

Tätä on kuvailtu sanoilla cozy mystery ja kun tutkailin internetin ihmeellisyyksiä saadakseni selville, mitä sillä oikein tarkoitetaan, löysin tämän sivuston Cozy-Mystery.Com. Kuulostaa varsin sopivalta genreltä. Nokkela naispäähenkilö, joka ei ole poliisi tai muu viranomainen, kirjassa ei verta juuri vuodateta, tarinassa on useampia mutkia ja koukkuja ja se on humoristinen. Cozy mystery noin pähkinänkuoressa. Minä viihdyin hyvin tämän parissa ja suunnittelen jo sarjan toisen osan lukemista. Tämä on siis sarjan aloitusosa. Voisin kuvitella, että Stephanie Plumista pitävät tykkäisivät tästä.    

Eat, Pray, Love

Eat, Pray, Love:

One Woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia

Elizabeth Gilbert 2006 

Penguin Books 2007   

 

En muista miksi minua alunperin rupesi tämä kirja kiinnostamaan. Näin kirjaan perustuvan elokuvan syksyllä 2010 ja tykkäsinkin siitä. Kai kirja sitten jäi vain kummittelemaan mieleeni, kun katselin sitä kirjakaupassa useampaan otteeseen. Sitten tämä oli nykyisen asuinpaikkani kirjakaupassa myynnissä 4,5 dollarin hintaa, joten ostin kirjan. Tuntui jotenkin sopivan ajankohtaan. Vaikka oleskeluni Amerikassa nyt johtuukin työstä, niin on tämä myös samalla eräänlainen itsetutkiskelumatka. Ja siitähän tässä kirjassa on kyse. Rankka avioero ja sitä seurannut masennus saa hieman päälle kolmikymppisen Lizin lähtemään vuodeksi tutkimaan oman itsensä kolmea eri puolta. Etsimään nautintoa Italiasta, meditoimaan ja rukoilemaan Intiaan ja lopulta Balille etsimään tasapainoa näiden kahden välille. 

 

Minä tykkäsin tästä kirjan valtavasti. Se oli samalla kertaa hauska ja liikuttava ja kirjoitettu mitä terävimmin. Elizabeth Gilbert taitaa kohota uudeksi idolikseni, koska mitä kaikkea se nainen on ehtinytkään elämässään! Ajoittain luin kirjaa suorastaan kateellisena, "minäkin haluan Italiaan syömään pastaa, ashramiin kuuraamaan lattiaa ja Balille viettämään aikaa paikallisen poppamiehen kanssa"! Minusta olisi ihanaa lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa, en välttämättä tekisi samoja asioita kuin Liz tai menisi samoihin maihin, mutta olisi ihanaa irrottautua arjesta ja tehdä samanlainen löytöretki omaa itseen. 

 

Selasin uteliaana Goodreadsin arvioita kirjasta ja se näkyi jakaneen mielipiteitä. Jotkut olivat antaneet yhtä tai kahta tähteä ja valittivat, että Liz oli ihan kamala valittaja ja uskomattoman itsekeskeinen. Sen sijaan niitä useamman tähden antaneiden arvioita en itse jaksanut lukea. Sitä vastoin ne bloggarit, joilta löysin arvion kirjasta, olivat pääsääntöisesti pitäneet siitä. Eli ainakin Karoliina, Katri ja Linnea ovat lukeneet kirjan. Haluan ehdottomasti lukea myös kirjan jatko-osan ja tutustua Gilbertin muuhunkin tuotantoon.

 

Ai niin siitä elokuvasta vielä, en muista siitä paljon mitään. Kirjaa lukiessa kuitenkin mielsin koko ajan Lizin Julia Robertsiksi. Felipe oli mielikuvissani jotenkin ihan erilainen kuin Javier Bardem, vaikka Javier Bardem onkin ihana. Ketutin muistin hämärästi. Sen sijaan teksasilaisen Richardin olin ihan unohtanut, vaikka kirjassa hän oli ehdottomia suosikkejani. En myöskään muista Wayania elokuvasta. Wayanista tuli muuten vielä mieleen, että näistä kolmesta paikasta missä Liz aikaa vietti, Bali alkoi kiehtoa minua ehdottomasti eniten. Hämmentävän oloinen paikka ja kulttuuri.

 

We Have Always Lived in the Castle

Shirley Jackson 1962

Penguin Books 1984

Blackwoodin sisarukset Mary Katherine eli Merricat ja Constance asuvat invalidin setänsä Julianin kanssa perheensä kartanossa. Kuusi vuotta sitten muu perhe kuoli arsenikkimyrkytykseen, josta Constancea syytettiin. Siitä lähtien sisarukset ja Julian ovat eläneet eristyksessä kyläläisistä, jotka vihaavat heitä. Ainoastaan Merricat poistuu kartanon mailta kaksi kertaa viikossa käymään kirjastossa ja ruokaostoksilla. Yllättäen sisarusten serkku Charles saapuu kartanoon ja Merricat aavistaa vaaran. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Kirja tempaisi minut mukaansa heti alussa omalaatuisella tunnelmallaan. Kirjan alkupuolella ei tapahtunut kovinkaan paljon. Asiat alkoivat pikku hiljaa paljastua Merricatin näkökulmasta ja ensimmäisen kolmanneksen jälkeen alkoi tapahtua vähän enemmän. Odotin mielenkiinnolla, miten kirja päättyy, mutta loppu oli ihan uskomaton antikliimaksi! Kirjaa lukiessa syntyi niin paljon kysymyksiä liittyen tyttöjen persooniin ja perheen jäsenten kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin, että olin lopussa ihan hölmistynyt, koska kysymyksiin ei vastattu millään lailla. En tiedä aukeaisiko tämä paremmin, jos osaisi lukea enemmän rivien välistä, mutta minusta tuntuu, että olen lukijana aika "tyhmä" ja odotan, että asiat väännetään rautalangasta... Goodreadsissa tämä on saanut 4-5 tähteä, mutta itse annoin vain kaksi, koska en vaan jotenkin päässyt sisälle tähän. Hyvin kirjoitettu tämä kuitenkin on, sen myönnän.    

 

Lukuneurooseja

Kannatteko te aina mukananne  kirjaa, jotta voitte lukea jos aika käy pitkäksi? Esim. bussissa matkalla töihin tai jos käytte kahvilla tai joudutte odottamaan jotain. Minä nimittäin yleensä en. Jostain syystä en koskaan muista ottaa kirjaa mukaan ja minusta myös tuntuu, että en pysty keskittymään, jos tiedän, että aikaa on esim. vain 15 minuutin bussimatkan ajan. Sitten katselen kateellisena ihmisiä, jotka niin tekevät. Se on ärsyttävää. Kaipaan jonkinlaista rauhallista lukuaikaa, mutta olen silti huono pyhittämään aikaan lukemiselle esim. keskellä päivää, joten luen sitten yleensä vasta ennen nukkumaan menoa sängyssä. Silloin on kuitenkin yleensä jo niin myöhä, että en voi lukea kovin kauan, että ehdin nukkuakin. Viime aikoina olen yrittänyt muuttaa asian. Mistä päästäänkin toiseen mieltäni vaivaavan asiaan. 

Tänään lähdin kauppareissulle ja ajattelin, että otanpa kirjan mukaan, koska ajattelin, että jossain välissä minulla on kumminkin ylimääräistä aikaa. Bussipysäkillä seistessä sitten muistin, että unohdin sen kirjan. Barnes & Noblella käydessä (ihana paikka!) ostin yhden pokkarin, jota aloin lukea paluumatkalla bussissa. Eli nyt minulla on kaksi kirjaa kesken, mikä on vähän poikkeuksellista, koska en yleensä tykkää lukea useampaa kirjaa yhtäaikaa, poikkeuksena romaani + tietokirjayhdistelmä. Minusta tuntuu, että jos luen useampaa romaania yhtä aikaa, niin en jotenkin pysty keskittymään kirjaan sen vaatimalla tavalla tai pikemminkin tuntuu jotenkin epäkunnioittavalta lukea montaa kirjaa yhtä aikaa. (Joo, omituisuutensa kullakin.) Tästä kyllä seuraa vähän se, että jos sillä hetkellä luvussa oleva kirja ei oikein tunnu nappaavan, niin sitten tahkoan sitä yhtä ja samaa kirjaa iän kaiken, koska en vaan pysty aloittamaan toistakaan kirjaa. En myöskään helpolla laita kirjaa niin sanotusti jäähylle ja jatka lukemista parin kuukauden päästä. Nyt minua kiinnostaisi kuulla miten lukijani (teitä on ainakin 25!) ovat ratkaisseet mieltäni vaivaavat kysymykset vai pyörittelettekö vain silmiänne, koska teille ei ole koskaan juolahtanut mieleenkään, että jollakulla voi olla sellaisia neurooseja kuin minulla.  

The Catcher in the Rye

The Catcher in the Rye

J.D. Salinger 1945

Little, Brown and Company 1991

Tämä kirja on roikkunut tbr-listallani siitä asti, kun lukion äidinkielen kurssilla meidän piti valita muutamasta vaihtoehdosta kirja, jonka haluamme lukea. Luin silloin Hemingwayn Vanhus ja meri -romaanin, josta en silloin pitänyt, kuten en myöskään toisella lukukerralla. Tämä jäi silti mieleeni ja ajattelin, että luen "Siepparin" joskus toiste.

Yllättäen sain tämän englanninkielisen painoksen työkavereilta läksiäislahjaksi parisen viikkoa sitten. Tämä on amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja sopi tilanteeseen hyvin, koska olin juuri lähdössä Amerikkaan (jep, Atlantin länsipuolelta tätä kirjoitan). 

No mutta sitten itse kirjaan. Oikeastaan alkujorina oli paljon pidempi kuin mielipiteeni kirjasta. Minulla kun ei ole hirveästi sanottavaa. En pystynyt lukemaan kirjaa kovin pitkissä pätkissä, koska Holden kaikessa teini-iän ylimielisyydessään ärsytti niin kovasti. Vähiten hän minua ärsytti (ja jolloin oikeasti olin hänestä kiinnostunut) silloin kun hän hän kertoi sisarestaan Phoebesta ja kuolleesta veljestään Alliesta. Muuten en erityisemmin välittänyt koko kirjasta. Tulipa kuitenkin luettua. Huomasin muuten, että Luettua-blogin Sannakaan ei pitänyt kirjasta kovin paljon. Sannan blogissa pidempi (ja parempi) analyysi kirjan suomennoksesta. 

Mockingjay

Suzanne Collins 2010

Scholastic 2010

Luin tämän kaksi päivää sitten loppuun enkä oikein tiedä mitä sanoisin. Ainakin sen, että Katniss todellakin kasvoi aikuiseksi tässä kirjassa. Ja sen, että adrenaliinintäyteisen toimintavyörytyksen jälkeen kirjan loppu oli kuin "dandelion in the spring", toivontäyteinen. Samalla olin myös pohjattoman surullinen sen vuoksi, miten kokemustensa traumatisoimia kirjan henkilöt lopussa olivat. 

Oikeastaan ottaa vähän päähän, että tämä loppui nyt tähän. Olen jotenkin elänyt niin vahvasti Panemin maailmassa viime viikot, että tuntuu kuin hyvästelisin jotain tärkeää. Näin viime viikolla jopa jotain Nälkäpeli-henkistä selviytymisunta. En muista, että kirja olisi aiemmin elänyt niin voimakkaasti alitajunnassa, että näkisin unta. Ja mä näen hyvin paljon unia. Tässä tämä nyt kuitenkin oli tältä erää. Aion ehdottomasti lukea uudelleen joku päivä, ehkä pystyn keskittymään tarinaan sitten eri lailla enkä vain ahmi sivua toisensa perään. Huikea kirjasarja.