Hehkua

Splendor

Anna Godbersen 2010

Karisto 2011

Ja niin tuli Hollandin sisarusten tarina päätökseen. Kirja oli toki yhtä koukuttava kuin aiemmatkin osat, mutta silti tämä viimeinen osa oli minusta vähän pettymys. Lähinnä sen takia, että olin pettynyt siihen, miten Elizabethin tarina päättyi. Elizabeth oli siis sisaruksista suosikkini ja vaikka tarinan loppu olikin hänen osaltaan minulle kovasti mieleen niin minua, tässä vaiheessa haluaisin käyttää rumaa sanaa, mutta en käytä, joten sanon, että ketutti miten siihen päädyttiin. Minusta häntä kohdeltiin ihan kaltoin, paiskottiin kamalasta tilanteesta toiseen ja sitten tsädäm, kuin taikasauvan iskusta, kaikki olikin ihanaa ja päättyi hyvin. Olen vihainen, koska minusta hänen ei annettu kasvaa ihmisenä, keksittiin vain dramaattisia tapahtumia toisensa perään ja sitten suit sait kaiken ratkaisi tapahtuma, joka oli minusta oli huonosti pohjustettu ja jotenkin "helppo" ulospääsytie. Niin, että siinä oli ensimmäinen pettymyksen aihe.

Ja sitten päästään toiseen ärsytyksen aiheeseen. Tämä sitten sisältää spoilereita, joten jos ei halua tietää miten Dianan kävi niin kannattaa jättää tämä kappale lukematta. Minähän en missään vaiheessa ollut erityisen kiinnostunut tästä Diana-Henry-Penelope -triangelidraamasta. Niinpä minua otti aika lailla päähän, kun tajusin, että Diana ja Henry eivät loppujen lopuksi päädykään yhteen. Neljä kirjan verran luin heidän venkoiluaan yhteen pääsemiseksi ja sitten kun kaikki tähdet ja ihmiset ja ties mitkä ovat oikeissa asemissa niin Diana ei haluakaan rouva Schoonmakeriksi, vaan lähtee yksin Pariisiin. Voi hitsi, minkälainen antikliimaksi! Siis tavallaan ymmärrän hänen ratkaisunsa, mutta olisi ollut tyydyttävämpää jos kaksikko olisi lopulta saanut toisensa enkä olisi turhaan kahlannut heidän suhdekiemuroitaan läpi neljän kirjan verran.

Mitä tulee sitten muihin henkilöihin, niin minusta oli ihanaa kun Penelope sai maistaa omaa lääkettään. Linan puolesta olin surullinen ja iloinen. Minusta hänen tarinansa sai hyvän päätöksen. Jos ajattelen koko sarjaa niin minusta tämä ei oikeastaan ollut tarina Hollandin sisaruksista vaan ennemminkin tämä oli Dianan tarina ja ehkä hieman yllättäen Linan tarina. Minusta he kasvoivat jotenkin eniten sarjan aikana. Lina ehkä jopa hieman enemmän. Ihan älyttömän koukuttava sarja tämä kyllä oli ja haluan jossain vaiheessa tutustua Anna Godbersenin seuraavaan sarjaan, joka ilmeisesti sijoittuu 1920-luvulle.

Erheitä

Envy
Anna Godbersen 2009
Karisto 2010

Tämä kirjaa jatkaa siitä mihin Juoruja jäi. Välissä on kulunut kaksi kuukautta Elizabethin olisi aika palata seurapiireihin. Edellisen kirjan lopun murhenäytelmä painaa kuitenkin edelleen raskaana. Pientä vaihtelua saadaan  kun Schoonmakerin seurue siirtyy lomalle Palm Beachille Floridaan. Pieni maisemanvaihdos on aina välillä hyväksi ja olikin hauskaa lueskella miten hienot neidit saavat moitteita vilauttaessaan uintisukkien ja uimapuvun välistä ihoa ja makoilevat parasollien alla. Tuo sana parasol muuten häiritsi minua aika paljon. Luullakseni sillä tarkoitettiin niinkin yksinkertaista asiaa kuin auringonvarjo tai päivänvarjo, mutta minkä takia kääntäjä oli jättänyt noin selvän anglismin tekstiin. 

 Viihdyin kyllä mainiosti tämänkin osan parissa ja kolmas osa päättyi taas niin kutkuttavaan (ja mielestäni älyttömään) tilanteeseen, että tulen varmaan viihtymään viimeisenkin osan parissa. Henkilöistä tykkään eniten Elizabethista ja elättelen salaista toivetta sen suhteen, miten hänen tarinansa pitäisi päättyä viimeisessä osassa. Dianasta en suuremmin välitä ja hänen ja Henryn välinen suhde on minusta jotenkin ikävystyttävä.. Penelopea inhoan oikein todella, mutta jotenkin myös säälin häntä hieman. Hänen koko identiteettinsä perustuu yhteen ainoaan mieheen, joka ei edes rakasta häntä. Miten surullista. Ja sitten vielä Carolina. Inhoan ja ihailen hänen kykyään pudota jaloilleen. Hän on vähän samanlainen kuin Penelope, mutta silti jotenkin vähemmän vastenmielinen. 

Jännittävää lukea, miten kaikki päättyy.

Juoruja

Rumors
Anna Godbersen 2008
Karisto 2010

Juoruja jatkaa siitä mihin Huumaa jäi. Luvassa jälkeen rakkautta, petoksia, seurapiiritapahtumia, hevosajeluja ja niin edelleen.

Hankala kertoa juonesta paljastamatta liikaa, joten jätän sen kaikkien itse luettavaksi. Tämä oli yhtä koukuttava kuin ensimmäinen osa sarjaa. Diana-Henry-Penelope kolmiodraama ei totta puhuen kiinnostanut minua hirveän paljon, minusta se oli jopa vähän pitkästyttävä, mutta muuten tykkäsin paljon. Lopun tragedia iski kyllä luun kurkkuun paatuneelle romantikolle. En todellakaan osannut odottaa sitä ja se vei vähän lukuhaluja seuraavaa osaa kohtaan. Aloitin kuitenkin kolmannenkin osan viime yönä ja aion jatkaa neljänteenkin osaan. Sen verran jännittävän tarinan Anna Godbersen on kynäillyt, että haluan tietää saako paha palkkansa ja seisooko lopussa kiitos. Tällä hetkellä minua on alkanut kiinnostaa eniten Linan tarina. En suoraan sanoen pidä koko hahmosta, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia hänen tarinansa kiehtoo eniten. Onhan se eräänlainen ruma ankanpoikanen -tarina.

Huumaa

The Luxe 
Anna Godbersen 2007
Karisto 2009

En ehkä olisi tullut lukeneeksi kirjaa ilman muiden kirjablogien vaikutusta. Kirja kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta, joten kun lähikirjastossani oli kolme ensimmäistä osaa nätissä rivissä, päätin lainata kaikki kerralla ja varata vielä neljännenkin. Vuodenvaide tuntui sopivalta ajankohdalta tutustua uuteen kirjasarjaan. Ja nyt olen ihan koukussa! Pidän nykyään melkoisena saaavutuksena jos onnistun lukemaan yhden kirjan kahdessa viikossa ja tämän ahmin, nimenomaan ahmin, kahdeksassa päivässä. Ihan mahtavaa viihdettä! Sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen. Lisäksi tykkäsin vaihtuvasta näkökulmasta, kun tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmasta ja lukujen alussa olevista "lainauksista". Kirjasta tuli heti mieleen Gossip Girl kohtaa vuoden 1899 ja kun selailin muita blogeja, totesin, että en ole mielipiteineni yksin. 

Jos kirja on siis ennestään tuntematon, niin päähenkilönä ovat Hollandin kauniit sisarukset Elizabeth ja Diana. Vuosi on 1899 ja tapahtumapaikkana Manhattan. Tyttöjen isä on vasta kuollut ja jättänyt perheen taloudellisiin vaikeuksiin. Vastuu tilanteen korjaamiseksi lankeaa Elizabethille rikkaan naimakaupan muodossa. Tietenkään kaikki ei ole niin yksinkertaista ja luvassa on New Yorkin suhkuseurapiirien jäsenten välistä juonittelua, rakastavaisten salaisia kohtaamisia, tanssiaisia ja kulissien pystyssä pitämistä keinolla millä hyvänsä. 

Oikeastaan kirjan lopun voi arvata jo esipuheesta, mutta se ei häirinnyt minua yhtään. Oli vain jännittävää seurata miten siihen päädyttiin. Ja ainakin minut loppu sai janoamaan jatkoa tarinalle. Niinpä, kun luin kirjan viime yönä loppuun, minun oli pakko hieman aloittaa jo kakkososaa. Esipuheen perusteella taidan arvata miten kakkoskirja päättyy, mutta nyt haluan tietää, mitä siinä välissä tapahtuu. 

 

Vuoden 2011 tiivistelmää ja 2012 suunnitelmia

Loppiaisen kunniaksi ajattelin käydä vielä vähän vuotta 2011 läpi.


Eli yhteensä luin 37 kirjaa, joista yksi oli äänikirja. Tahti ei mitenkään päätä huimaa, mutta tulos on huimasti parempi kuin edellisvuotinen. 


Näistä kirjoista 


26 oli romaaneja 
4 tietokirjaa
3 runokirjaa
3 omaelämäkerrallista/muistelmateosta
1 sarjakuva 


Englanniksi luin yhteensä 9 kirjaa, eli hieman vajaan neljäsosan, mikä on aika jees. Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna luku kasvaa, mutta katsotaan nyt..


Kotimaisilta kirjailijoilta oli yhteensä neljä kirjaa, joista vain yksi oli romaani. Aika huono, mutta ei mitenkään yllättävä tulos. Ulkomaiset kirjailijat tuntuvat vievän voiton jos pitää valita.


Maailmalla matkustin kirjan mukana Intiassa, Turkissa, Irlannissa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Kongossa ja itse asiassa myös Saksassa, mutta en laskenut sitä omaan Reading globally -haasteeseeni mukaan, koska olen nipo ja vaadin kirjailijan olevan kotoisin tai ainakin asuvan ko. maassa. Sori Markus Zusak, The Book Thief on ihan mahtava kirja, mutta ei täytä vaatimuksiani.


Vuoden Top 5-kirjat olivat:


Ole luonani aina
One Day
Unelmieni mies
Myrkkypuun siemen
The Book Thief


Luin kyllä mielestäni enimmäkseen tosi hyviä kirjoja tänä vuonna, mutta nuo viisi olivat sellaisia, että ne tuntuivat liikuttavan minua ihmisenä eniten tai olivat muuten vain hienoja.


Uusia tuttavuuksia, joihin haluan ehdottomasti tutustua enemmän olivat:


Heli Laaksonen
Kazuo Ishiguro
David Nicholls
Ian McEwan
Kiran Desai
Curtis Sittenfeld
Markus Zusak


Itse asiassa tajusin juuri, että luin enimmäkseen vain uusia tuttavuuksia. Nopealla silmäyksellä vai Nora Roberts, Marian Keyes, Barbara Kingsolver ja Outi Nyytäjä olivat ennestään tuttuja. 



Tarkoitukseni oli myös lukea omassa hyllyssä lukemista odottavat kirjat vuonna 2011, mutta se nyt ei ihan onnistunut. Ostin sen verran uusia kirjoja ja lainasin kirjastosta, että tilanne taitaa olla melko lailla plus-miinus-nolla.. Oman hyllyn kirjojen lukeminen jatkuu siis tänäkin vuonna. Laitan myös itselleni ehdottoman ostokiellon toistaiseksi. En kuitenkaan ota stressiä noiden sivupalkissa mainittujen kirjojen lukemisen kanssa. Hiljaa hyvä tulee, uskottelen itselleni. 


Tässä varmaan tärkeimmät viime vuoden osalta. 


Sitten voinen siirtyä vuoden 2012 tavoitteisiin.

Vuonna 2012

aion lukea vähintää 40 kirjaa

luen kirjat, jotka odottavat lukemista omassa hyllyssä

jatkan Reading globally -haasteen parissa 

aion myös lukea muutaman klassikon ja täydentää siten näitä listoja

osallistun Goodreadsin Bookworm Bitches -ryhmän aakkoshaasteeseen, jossa luetaan kirjoja nimen alkukirjaimen mukaan, tämän toteutan englanninkielisen nimen perusteella

lisäksi ajattelin tänä vuonna lukea kokonaisia kirjasarjoja, jotka ovat roikkuneet lukulistallani jo iäisyyden

muuten ei mitään uutta auringon alla 

en edelleenkään lupaa mitään syväluotaavia kirja-analyyseja

en edelleenkään lue uutuuksia heti niiden saavuttua

pyrin nauttimaan hienoista tarinoista ja toivottavasti saan inspiroitua jonkun muun lukemaan kirjoja  

ai niin ja sitten yritän parantaa tapani suomalaisten kirjailijoiden suhteen

Lopuksi toivotan kaikille oikein hienoa ja kirjarikasta vuotta 2012!