Mockingjay

Suzanne Collins 2010

Scholastic 2010

Luin tämän kaksi päivää sitten loppuun enkä oikein tiedä mitä sanoisin. Ainakin sen, että Katniss todellakin kasvoi aikuiseksi tässä kirjassa. Ja sen, että adrenaliinintäyteisen toimintavyörytyksen jälkeen kirjan loppu oli kuin "dandelion in the spring", toivontäyteinen. Samalla olin myös pohjattoman surullinen sen vuoksi, miten kokemustensa traumatisoimia kirjan henkilöt lopussa olivat. 

Oikeastaan ottaa vähän päähän, että tämä loppui nyt tähän. Olen jotenkin elänyt niin vahvasti Panemin maailmassa viime viikot, että tuntuu kuin hyvästelisin jotain tärkeää. Näin viime viikolla jopa jotain Nälkäpeli-henkistä selviytymisunta. En muista, että kirja olisi aiemmin elänyt niin voimakkaasti alitajunnassa, että näkisin unta. Ja mä näen hyvin paljon unia. Tässä tämä nyt kuitenkin oli tältä erää. Aion ehdottomasti lukea uudelleen joku päivä, ehkä pystyn keskittymään tarinaan sitten eri lailla enkä vain ahmi sivua toisensa perään. Huikea kirjasarja.

Catching Fire

Suzanne Collins 2009

Scholastic

Tämä toinen osa alkoi hieman hitaammin kuin ensimmäinen. Olin alusta asti silti ihan tarinan pauloissa, koska olin jo niin kiintynyt hahmoihin, että halusin tietää mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Tavallaan kaikki oli ennestään tuttua, mutta silti erilaista. Finnick oli hauska lisä henkilöhahmoihin ja odotan mielenkiinnolla minkälainen hän tulee olemaan elokuvaversiossa. Sen sijaan, Katniss oli minusta ajoittain vähän ärsyttävä tavalla, jota en oikein itsekään tavoita. Siis en oikein osaa sanoa, miksi hän minua ärsytti. Suurimman osan kirjaa olin myös ihan kauhuissani, koska pelkäsin mitä suosikkihahmolleni tapahtuu. Silti oli vain pakko jatkaa lukemista. Kirja loppui taas niin jännään tilanteeseen, että oksat pois. 

Nyt olen ahminut koko viikonlopun trilogian päätösosaa ja sitä lukiessa olen huomannut, että vaikka Catching Fire onkin hurjan hyvä, se on silti eräänlainen välikirja. Ensimmäinen kirja oli alkujohdatus, toinen kirja jatkoi siihen mihin ensimmäinen jäi ja valmisteli kolmannen kirjan tapahtumia. Kolmas on taas sitten jotain ihan uutta. Ihna huikean hyvä trilogia tämä kyllä on! 

The Hunger Games

Suzanne Collins 2008

Scholastic 2008

Kiinnostuin oikeastaan tästä kirjasta elokuvan takia, en erityisemmin välitä lukea scifi-kirjoja, fantasiakin on niillä rajoilla, mutta sen sijaan kyseisten genrejen elokuvat ja sarjat on ihan katsottavia, jos nyt ei ihan suosikkeja. Näin ollen kiinnostuin ensin elokuvasta ja päätin lukea kirjan ennen kuin katson elokuvan (pari lempibloggaajaani, jotka eivät kirjoita kirjablogeja, olivat myös kirjoittaneet kirjasta ylistäviä arvioita). Tietysti kirjaston kappaleet olivat lainassa, joten ostin sarjan ekan osan englanninkielisenä pokkarina. 

Tykkäsin alusta asti mukaansatempaavasta kerronnasta ja helposti luettavasta kielestä, kirjan hahmot olivat myös kiinnostavia. Siinä vaiheessa kun peli sitten alkoi, jäin totaalisesti koukkuun. Nukuin muutamana yönä melko vähän, koska en pystynyt lopettamaan lukemista kappaleen loputtua vaan oli pakko jatkaa seuraavaan. Lopussa olin ihan typertynyt ja janosin lisää. 

Luin tämän loppuun keskiviikkoiltana ja ajattelin, että lukisin välissä jonkun kirjaston kirjan, mutta mikään ei tuntunut sopivalta, joten ostin tänään sarjan toisen ja kolmannen kirjan ja aloitin kakkososan lukemisen. En kertakaikkiaan voi pilata tätä sarjaa lukemalla välissä jotain muuta.

The Raising

Laura Kasischke 2011

Corvus 2011

En oikein tiedä, mistä aloittaisin, koska tämä oli monella tapaa niin hämmentävä, ahdistava, aavemainen ja kuitenkin kauniisti kirjoitettu. Sellainen, joka alusta asti pitää otteessaan, herättää paljon kysymyksiä ja kuitenkin lopussa jättää vastaamatta suurimpaan osaan kysymyksistä. Todella omaperäinen ja mieleen jäävä. Ei kyllä päästänyt lukijaa helpolla, koska asiat etenivät monen eri henkilön näkökulmasta ja eri aikatasoissa. Välillä piti selata taaksepäin, että miten tämä nyt menikään. 

Takakannen teksti oli ainoa asia, mitä kirjasta tiesin sen aloittaessani. Täytyy myöntää, että tekstin synnyttämät ennakkokuvitelmani menivät melko pieleen. 

DEATH

In Godwin Honors Hall, the walls are draped in black. The college is in mourning for Nicole Werner, who died in a car crash last semester. She was one the Virgin Sisters, the most powerful sorority on campus.

OBSESSION

As winter sets in and the nights darken, Nicole's death dominates college life. Soon, students start seeing the dead girl's spirit in the crumbling college halls.

SUSPICION

Perry doesn't believe in ghosts, and he always thought Nicole was as manipulative as she was charming. So what was she doing on the night she died? Why is the accident shrouded in mystery? And why is someone  - or something - determined to keep him from truth? 

Eniten minua jäi vaivaamaan kirjan loppu. En osaa päättää tykkäsinkö siitä vai en. Luin jotain Amazoniin kirjoitettuja arvosteluja ja aika monet niistä käsittelivät myös kirjan lopetusta ja olivat sitä mieltä etteivät oikeastaan tienneet paljoa enempää kirjan lopussa kuin alussa. Ja olen samaa mieltä. Kirjan alussa selviää mitä on tapahtunut ja kirjan edetessä saadaan vastauksia kysymyksiin miksi ja miten, mutta kirja ei kuitenkaan anna lopullista vastausta. Kauheata, kun minulla pyörii mielessä vain lausahdus annetaan ymmärtää muttei ymmärretä antaa... Mutta kun tämä kirja on vähän sellainen. Tavallaan kirjailija antaa vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin, mutta silti lopussa ei ole varma, että mitä oikeastaan on tapahtunut. Ja tämä lopun epämääräisyys vaivaa minua ihan hirveästi. Minusta tuntuu, että tämä vaivaa mieltäni vielä hyvän aikaa. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen teos.       

Ai niin, minusta tuo kansi on ihan hirveän nätti! En kyllä näe suoranaista yhteyttä sen ja tekstin välillä, mutta vaikuttava se on silti. 

Stitch'n Bitch. Neulojan käsikirja

Stitch'n Bitch. The Knitter's Handbook

Debbie Stoller 2003

Nemo 2005

Yllätin itsenikin ennen joulua innostumalla neulomisesta. Tietenkin olen neulonut aiemminkin ja tuntenut aika ajoin ohimenevää halua neuloa jotakin, mutta nyt innostuin siinä määrin, että neulomishalu ei mennyt ohi yhtä nopeasti kuin viikonloppu. Osaltaan siihen vaikutti se, että tajusin, että neulominen ei ole läheskään niin vaikeaa, mitä olen ajatellut ja lisäksi se, että olen lopen kyllästynyt kaikkiin kaupassa myytäviin 100 % akryylia oleviin riepuihin. Opettelemalla neulomaan ja ostamalla mieleistäni lankaa, voin neuloa itse juuri sellaisia juttuja kuin itse haluan. Lisäksi neulominen on rentouttavaa ja sikäli tyydyttävää, että näkee kättensä jäljen. Kylläpäs tästä muuten tuli neulomisen ylistyspuhe... Tämän hetkinen saldoni on siis kolme huivia. Joo, mennään sieltä mistä aita on matalin.. En oikeastaan edes haaveile mistään monimutkaisesta neulontaprojektista, minusta on vaan rentouttavaa tehdä käsilläni jotain samalla kun katson esim. elokuvaa.

Neulontaherännäisenä lainasin sitten tammikuussa kirjastosta tämän Debbie Stollerin aloittelijoille sopivan neulontaoppaan. Ensimäisessä osassa käydään läpi kaikki olennainen tieto, joita aloitteleva neuloja tarvitsee ja toinen osa puolestaan on omistettu neulontaohjeille. Neulontaohjeista osa oli minusta vähän omituisia, esim. neulebikinit? Haloo? En voisi kuvitella neulovani kaikkia juttuja, joihin tässä oli ohjeet, mutta sain toki ideoita. Lisäksi neulontaohjeiden yhteydessä oli lyhyet esittelyt ihmisestä, joka ohjeen oli antanut ja niitä oli mukavaa lukea. Ylipäänsä kirja oli minusta viihdyttävästi kirjoitettu ja alun tarina siitä, miten kirjoittajasta tuli neuloja maailmanlaajuisen Stitch'n Bitch -liikkeen aloittaja, oli mielenkiintoinen. Minusta tämä oli hauskasti kirjoitettu neulontaopas aloittelijoille ja käypä perusteos neulojan kirjahyllyyn. Olen suunnitellut, että voisin ostaa tämän itsellekin omaksi. 

Maaninkavaara

Miika Nousiainen
Otava 2009

Minä en ole millään lailla urheilullinen, en tykkää harrastaa liikuntaa enkä edes seuraa urheilua erityisesti, korkeintaan jääkiekkoa MM-kisojen aikaan. Pikkusiskoni on vähän toista maata, jos nyt ei kuitenkaan fanaattinen. Ostin tämän hänelle joululahjaksi ja ajattelin, että voisin lukaista tämän tilaisuuden tullen itsekin. Se hetki tuli sitten pääsiäinen. Herranen aika, että tämä oli hyvä!

Romaanin alussa Martin ja Sirkan poika Jarkko kuolee äkillisesti. Tapahtuma syöksee isä-Martin masennukseen, koska elämältä katoaa pohja, kun hän ei voi enää valmentaa poikaansa kestävyysjuoksumestariksi. Teini-ikäinen tytär Heidi päättää pelastaa isänsä masennuksen syövereistä aloittamalla uudelleen juoksuharrastuksen, joka on nuorempana jäänyt. Martti innostuu uudelleen elämästä kouliessaan tyttärestään mitä absurdeimmilla tavoilla kestävyysjuoksijaa. Siinä samalla teini-ikäisen tyttären normaali elämä katoaa ja avioliitto alkaa rakoilla.

 

Fanaattisuus, jolla Martti suhtautui kestävyysjuoksuun oli jotain niin absurdia, tragikoomista ja pähkähullua, että oksat pois. En tunne urheilumaailmaa, joten en tiedä miten paljon tässä tarinassa on totuuspohjaa, mutta ei kyllä millään lailla käy kateeksi ammattiurheilijoita, jos tässä on rippunenkin totuutta mukana. Sain kyllä varsinaisen rautaisannoksen suomalaisen kestävyysurheilun historiaa. Ja en voi olla ajattelematta, että siinä miten Martti peilaa koko elämää kestävyysjuoksun kautta on itse asiassa mukana myös aika paljon yhteiskuntakritiikkiä. Ihan huikean tarinan Miika Nousiainen on kyllä kirjoittanut. Ja tämän myötä kiinnostus Vadelmavenepakolaista kohtaan kohosi monta pykälää.

Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa

Die Verwandlung ja In der Strafkolonie

Franz Kafka

Otava Keskiyön kirjasto 2007

Katselin tammikuussa erään elokuvan, jonka päähenkilö luki Muodonmuutosta. Seuraavana päivänä kävin kirjastossa ja huomasin yllättäen tämän pöydällä. Se tuntui merkiltä jostakin, joten niin lainasin tämän. Franz Kafka ei ole minulle ennestään tuttu, tietysti olen nimen kuullut, mutta en ole lukenut mieheltä mitään. Ennen kuin nyt. 

Muodonmuutos -novelli kertoo Gregor Samsa -nimisestä kauppamatkustajasta, joka herää eräänä aamuna ja huomaa muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Tätä on miehen vanhempien ja sisaren vaikea ymmärtää ja Gregor suljetaan huoneeseensa, jossa hän alkaa hiljaa menettää ihmisyyttään. Tai jotain sellaista. Siis en oikein tajunnut tätä tarinaa. Epäilemättä tuo koppikseksi muuttuminen on joku hieno vertauskuva jollekin (ihmisyyden katoamiselle?), mikä meni minulta aika pahasti ohi. Jonkinlaiseksi kauhutarinaksi tämä kai on tarkoitettu, mutta minulle tämä oli lähinnä omituinen kertomus kovakuoriaiseksi muuttuvasta miehestä. En tajunnut Gregorin ajatuksenjuoksua lainkaan, kovakuoriaiseksi muuttuminen ohitettiin jotenkin ihan tuosta vain. Jos minulle kävisi niin, olen aika varma, että en ensimmäiseksi ajattelisi töistä myöhästymistä. Hämmentynyt olo tästä nyt jäi.

Rangaistussiirtolassa sen sijaan toimi paremmin. Vierailija saapuu seuraamaan teloitusta, joka on määrä toteuttaa niin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, että teki pahaa lukea siitä. Teloituksen toimeenpanijan varaukseton ihailu menetelmää ja sen kehittäjää kohtaan oli kyllä todella karmivaa. Loppu oli verisen ironinen. Tämä todellakin oli kauhukirjallisuutta!