Juoruja

Rumors
Anna Godbersen 2008
Karisto 2010

Juoruja jatkaa siitä mihin Huumaa jäi. Luvassa jälkeen rakkautta, petoksia, seurapiiritapahtumia, hevosajeluja ja niin edelleen.

Hankala kertoa juonesta paljastamatta liikaa, joten jätän sen kaikkien itse luettavaksi. Tämä oli yhtä koukuttava kuin ensimmäinen osa sarjaa. Diana-Henry-Penelope kolmiodraama ei totta puhuen kiinnostanut minua hirveän paljon, minusta se oli jopa vähän pitkästyttävä, mutta muuten tykkäsin paljon. Lopun tragedia iski kyllä luun kurkkuun paatuneelle romantikolle. En todellakaan osannut odottaa sitä ja se vei vähän lukuhaluja seuraavaa osaa kohtaan. Aloitin kuitenkin kolmannenkin osan viime yönä ja aion jatkaa neljänteenkin osaan. Sen verran jännittävän tarinan Anna Godbersen on kynäillyt, että haluan tietää saako paha palkkansa ja seisooko lopussa kiitos. Tällä hetkellä minua on alkanut kiinnostaa eniten Linan tarina. En suoraan sanoen pidä koko hahmosta, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia hänen tarinansa kiehtoo eniten. Onhan se eräänlainen ruma ankanpoikanen -tarina.

Huumaa

The Luxe 
Anna Godbersen 2007
Karisto 2009

En ehkä olisi tullut lukeneeksi kirjaa ilman muiden kirjablogien vaikutusta. Kirja kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta, joten kun lähikirjastossani oli kolme ensimmäistä osaa nätissä rivissä, päätin lainata kaikki kerralla ja varata vielä neljännenkin. Vuodenvaide tuntui sopivalta ajankohdalta tutustua uuteen kirjasarjaan. Ja nyt olen ihan koukussa! Pidän nykyään melkoisena saaavutuksena jos onnistun lukemaan yhden kirjan kahdessa viikossa ja tämän ahmin, nimenomaan ahmin, kahdeksassa päivässä. Ihan mahtavaa viihdettä! Sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen. Lisäksi tykkäsin vaihtuvasta näkökulmasta, kun tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmasta ja lukujen alussa olevista "lainauksista". Kirjasta tuli heti mieleen Gossip Girl kohtaa vuoden 1899 ja kun selailin muita blogeja, totesin, että en ole mielipiteineni yksin. 

Jos kirja on siis ennestään tuntematon, niin päähenkilönä ovat Hollandin kauniit sisarukset Elizabeth ja Diana. Vuosi on 1899 ja tapahtumapaikkana Manhattan. Tyttöjen isä on vasta kuollut ja jättänyt perheen taloudellisiin vaikeuksiin. Vastuu tilanteen korjaamiseksi lankeaa Elizabethille rikkaan naimakaupan muodossa. Tietenkään kaikki ei ole niin yksinkertaista ja luvassa on New Yorkin suhkuseurapiirien jäsenten välistä juonittelua, rakastavaisten salaisia kohtaamisia, tanssiaisia ja kulissien pystyssä pitämistä keinolla millä hyvänsä. 

Oikeastaan kirjan lopun voi arvata jo esipuheesta, mutta se ei häirinnyt minua yhtään. Oli vain jännittävää seurata miten siihen päädyttiin. Ja ainakin minut loppu sai janoamaan jatkoa tarinalle. Niinpä, kun luin kirjan viime yönä loppuun, minun oli pakko hieman aloittaa jo kakkososaa. Esipuheen perusteella taidan arvata miten kakkoskirja päättyy, mutta nyt haluan tietää, mitä siinä välissä tapahtuu. 

 

Vuoden 2011 tiivistelmää ja 2012 suunnitelmia

Loppiaisen kunniaksi ajattelin käydä vielä vähän vuotta 2011 läpi.


Eli yhteensä luin 37 kirjaa, joista yksi oli äänikirja. Tahti ei mitenkään päätä huimaa, mutta tulos on huimasti parempi kuin edellisvuotinen. 


Näistä kirjoista 


26 oli romaaneja 
4 tietokirjaa
3 runokirjaa
3 omaelämäkerrallista/muistelmateosta
1 sarjakuva 


Englanniksi luin yhteensä 9 kirjaa, eli hieman vajaan neljäsosan, mikä on aika jees. Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna luku kasvaa, mutta katsotaan nyt..


Kotimaisilta kirjailijoilta oli yhteensä neljä kirjaa, joista vain yksi oli romaani. Aika huono, mutta ei mitenkään yllättävä tulos. Ulkomaiset kirjailijat tuntuvat vievän voiton jos pitää valita.


Maailmalla matkustin kirjan mukana Intiassa, Turkissa, Irlannissa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Kongossa ja itse asiassa myös Saksassa, mutta en laskenut sitä omaan Reading globally -haasteeseeni mukaan, koska olen nipo ja vaadin kirjailijan olevan kotoisin tai ainakin asuvan ko. maassa. Sori Markus Zusak, The Book Thief on ihan mahtava kirja, mutta ei täytä vaatimuksiani.


Vuoden Top 5-kirjat olivat:


Ole luonani aina
One Day
Unelmieni mies
Myrkkypuun siemen
The Book Thief


Luin kyllä mielestäni enimmäkseen tosi hyviä kirjoja tänä vuonna, mutta nuo viisi olivat sellaisia, että ne tuntuivat liikuttavan minua ihmisenä eniten tai olivat muuten vain hienoja.


Uusia tuttavuuksia, joihin haluan ehdottomasti tutustua enemmän olivat:


Heli Laaksonen
Kazuo Ishiguro
David Nicholls
Ian McEwan
Kiran Desai
Curtis Sittenfeld
Markus Zusak


Itse asiassa tajusin juuri, että luin enimmäkseen vain uusia tuttavuuksia. Nopealla silmäyksellä vai Nora Roberts, Marian Keyes, Barbara Kingsolver ja Outi Nyytäjä olivat ennestään tuttuja. 



Tarkoitukseni oli myös lukea omassa hyllyssä lukemista odottavat kirjat vuonna 2011, mutta se nyt ei ihan onnistunut. Ostin sen verran uusia kirjoja ja lainasin kirjastosta, että tilanne taitaa olla melko lailla plus-miinus-nolla.. Oman hyllyn kirjojen lukeminen jatkuu siis tänäkin vuonna. Laitan myös itselleni ehdottoman ostokiellon toistaiseksi. En kuitenkaan ota stressiä noiden sivupalkissa mainittujen kirjojen lukemisen kanssa. Hiljaa hyvä tulee, uskottelen itselleni. 


Tässä varmaan tärkeimmät viime vuoden osalta. 


Sitten voinen siirtyä vuoden 2012 tavoitteisiin.

Vuonna 2012

aion lukea vähintää 40 kirjaa

luen kirjat, jotka odottavat lukemista omassa hyllyssä

jatkan Reading globally -haasteen parissa 

aion myös lukea muutaman klassikon ja täydentää siten näitä listoja

osallistun Goodreadsin Bookworm Bitches -ryhmän aakkoshaasteeseen, jossa luetaan kirjoja nimen alkukirjaimen mukaan, tämän toteutan englanninkielisen nimen perusteella

lisäksi ajattelin tänä vuonna lukea kokonaisia kirjasarjoja, jotka ovat roikkuneet lukulistallani jo iäisyyden

muuten ei mitään uutta auringon alla 

en edelleenkään lupaa mitään syväluotaavia kirja-analyyseja

en edelleenkään lue uutuuksia heti niiden saavuttua

pyrin nauttimaan hienoista tarinoista ja toivottavasti saan inspiroitua jonkun muun lukemaan kirjoja  

ai niin ja sitten yritän parantaa tapani suomalaisten kirjailijoiden suhteen

Lopuksi toivotan kaikille oikein hienoa ja kirjarikasta vuotta 2012!

A Natural History of Domesticated Mammals

A Natural History of Domesticated Mammals
Juliet Clutton-Brock
2. painos
Cambridge University Press 1999


Humans have manipulated and changed the ways of life of other mammals for thousands of years. This new edition of A Natural History of Domesticated Mammals explores the progress that has been made in understanding the origins of domestication and its spread, both biologically and culturally, across the world. The archaelogical evidence for the earliest dating of domestication of each species is included, reflecting the recent expansion in such studies.   


Human history has been inexorably linked with the exploitation and often very cruel treatment of animals. In today's society attitudes to animal welfare have improved, and it is beginning to be recognized that an understanding of the ecology and behavioural patterns of the wild species is necessary in ensuring the well-being and correct husbandry of their domesticated descendants. This book provides up-to-date information on the natural history of all the mammals on which human societies have depended for their survival.

Tästä tuli sitten vuoden viimeinen kirja. Mietin oikeastaan pitäisikö kirjoittaa tästä ollenkaan, kun luin tämän oikeastaan työjuttujen takia, mutta miksipä ei. Tämä oli mielestäni oikein yleistajuinen ja kiehtova kirja nisäkkäiden domestikaatiosta. Toki tämä toinen painos on jo aika vanha, mutta uudempaa ei ole julkaistu ja ilmeisesti tämä kuitenkin pitää edelleen aika hyvin kutinsa, vaikka tietysti molekyylibiologinen tietämys domestikaatiosta on mennyt huimasti eteenpäin. Kirjan saatavuus on kyllä aika heikko, oman kappaleeni tilasin Yhdysvalloista käytettynä. Kunto on tosin erinomainen. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nisäkkäiden kesytyshistoriasta ja arkeologiasta.   

Kuva

Bossypants

Bossypants
Tina Fey 2011
Hachette Audio 2011
Read by Tina Fey

Marraskuun loppupuolella haltuuni päätyi Tina Feyn muistelmateos Bossypants viitenä MP3-tiedostona. En muista milloin olen viimeksi kuunnellut äänikirjaa, ehkä lapsena jos koskaan. Olin hieman epäluuloinen, vaikka aika monessa kirjablogissa niitä on kuunneltu viime aikoina. Latasin MP kolmoset kännykkääni ja lähdin Itsenäisyyspäivänä kävelylenkille napit korvilla. Voilà! Tinan ääni imaisi minut heti mukaansa. Siis Tina Fey on ihana! Fiksu, hauska ja kaunis. Mikä esikuva kaikille naisille. Siis tätä mieltä olin aika pitkälti jo ennen kuin kuuntelin äänikirjan. Äänikirja vain vahvisti käsitystäni. Alussa Tina kertoo enemmän lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja loppua kohden enemmän siitä, miten hän päätyi ammatillisesti siihen pisteeseen, missä hän nyt on. Väliin mahtuu myös varsin henkilökohtaisia tarinoita. Ja kaikki tämä Tina Feyn mahtavan itseironisen huumorin säestämänä. Välillä kirja vaikuttaa ehkä hieman kevyeltä ja sekavalta, mutta väliin mahtuu myös todella hienoja oivalluksia naiseudesta, kauneudesta, äitiydestä, hyvästä johtajuudesta ja elämästä yleensä. 

Jos Tina Fey ei ole ennestään tuttu, niin hänen ansioihinsa kuuluu legendaarisen, jo vuodesta 1975 Yhdysvalloissa pyörineen, Saturday Night Liven ensimmäisen naispuolisen pääkäsikirjoittajan titteli. Lisäksi hän on esiintynyt samaisessa sarjassa. Vuonna 2006 hän jätti sarjan ja loi Suomenkin televisiossa pyörivän komedia-sarjan 30 Rock. Hän on voittanut lukuisia palkintoja sekä käsikirjoituksistaan että näyttelemisestään ja vuonna 2010 hänestä tuli nuorin Mark Twain Prize for American Humor -palkinnon voittaja. Ja lisäksi hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti. (Nämä tiedot ovat peräisin Wikipediasta ja Internet Movie Databasesta.) Kerrassaan ehtivä nainen!

Yleisesti ottaen minusta oli yllättävän kiva kuunnella äänikirjaa. Tosin tein sellaisia huomioita, että en voi kuunnella kerralla hirveän pitkiä pätkiä, koska ajatukseni rupeavat karkailemaan ja takaisin päin on hankalampi mennä kuin oikeaa kirjaa lukiessa. Noin viidentoista minuutin bussimatkat töihin ja takaisin olivat sopivan mittaisia, toisaalta myös kävelylenkillä oli mukava kuunnella. Tässä äänikirjassa minua tosin välillä ärsytti ajoittain huono äänenlaatu, ääni ikään kuin haipui jonnekin. Muuten tykkäsin.     

Kuva
   

Poltettu unelma

Poltettu unelma
Unto Heikura 2010
Omakustanne


Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmossa liikkuu monen sortin soutajaa. Silloin tapaavat eri kokoonpanoissa soittavat musiikkimaailman huiput, pianistit ja viuluvirtuoosit, yhtyeet ja konserttivieraat toisiaan.Samaan aikaan huumekauppiaat, peräkamaripojat ja Petroskoin mafiaveljet virittävät ansojaan, mutta rajamiehet, tulli ja virkavalta valvovat järjestystä, Keskellä hektistä Kuhmo-sykettä tapahtuu Juminkeon takapihalla murha, jonka selvittelemiseen myös teoksen kirjoittaja vasten tahtoaan joutuu.

Kotiseutukirjailijana tunnettu Heikura kuvaa teoksessaan Kuhmoa, kuhmolaisia ja Kuhmon kesätapahtumaa humoristiseen tapaansa. Poltettu unelma on romaani, joka kätkee sisäänsä jännittävän kappaleen Kuhmon historiaa ja nykypäivää.

En varmaan muuten olisi tätä koskaan lukenut, mutta olen syntynyt ja kasvanut Kuhmossa. Samoissa maisemissa tuli joulukin vietettyä vanhempieni luona ja siellä törmäsin tähän teokseen. Oli hassua lukea kirjaa, kun pystyin (lähes) koko ajan näkemään tapahtumapaikat mielessäni sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Jonkinlaisesta lojaaliudesta Kuhmoa ja kuhmolaisia kohtaan en pystyisi sanomaan tästä mitään negatiivista jos sellaista olisi. Minusta tätä oli mukava lukea ja opin paljon uutta liittyen Kuhmoon ja Kalevalaan, mikä oli muuten erittäin suuressa roolissa tarinassa. Go Kuhmo, go!

Kuva

Reading globally: Suomi

Sika pussaa!

Viivi ja Wagner
Sika pussaa!
Juba
Arktinen Banaani 2010

Yritän epätoivoisesti vielä kaunistella tämän vuoden lukusaalistani ja sarjakuvat nopealukuisina auttavat tässä kovasti. En tiedä miksi en lue sarjakuvakirjoja useammin. Nämä Viivi ja Wagner -sarjakuvat ovat hauskoja ja luen sanomalehtien muutkin sarjakuvat jos satun sanomalehtiä selaamaan. Kaikille ovat varmaan tuttuja nämä naisen ja sian yhteiselämästä kertovat stripit, joten enempiä esittelyjä ei varmaan tarvita. Viihdyin kirjan parissa hyvin. Jotkut stripit saivat hihittämään oikein kunnolla, toiset eivät niinkään, mutta kiva näitä oli lukea. Ihailtavan pitkäpinnainen Viivi kyllä on..

Kuva