A Natural History of Domesticated Mammals

A Natural History of Domesticated Mammals
Juliet Clutton-Brock
2. painos
Cambridge University Press 1999


Humans have manipulated and changed the ways of life of other mammals for thousands of years. This new edition of A Natural History of Domesticated Mammals explores the progress that has been made in understanding the origins of domestication and its spread, both biologically and culturally, across the world. The archaelogical evidence for the earliest dating of domestication of each species is included, reflecting the recent expansion in such studies.   


Human history has been inexorably linked with the exploitation and often very cruel treatment of animals. In today's society attitudes to animal welfare have improved, and it is beginning to be recognized that an understanding of the ecology and behavioural patterns of the wild species is necessary in ensuring the well-being and correct husbandry of their domesticated descendants. This book provides up-to-date information on the natural history of all the mammals on which human societies have depended for their survival.

Tästä tuli sitten vuoden viimeinen kirja. Mietin oikeastaan pitäisikö kirjoittaa tästä ollenkaan, kun luin tämän oikeastaan työjuttujen takia, mutta miksipä ei. Tämä oli mielestäni oikein yleistajuinen ja kiehtova kirja nisäkkäiden domestikaatiosta. Toki tämä toinen painos on jo aika vanha, mutta uudempaa ei ole julkaistu ja ilmeisesti tämä kuitenkin pitää edelleen aika hyvin kutinsa, vaikka tietysti molekyylibiologinen tietämys domestikaatiosta on mennyt huimasti eteenpäin. Kirjan saatavuus on kyllä aika heikko, oman kappaleeni tilasin Yhdysvalloista käytettynä. Kunto on tosin erinomainen. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nisäkkäiden kesytyshistoriasta ja arkeologiasta.   

Kuva

Bossypants

Bossypants
Tina Fey 2011
Hachette Audio 2011
Read by Tina Fey

Marraskuun loppupuolella haltuuni päätyi Tina Feyn muistelmateos Bossypants viitenä MP3-tiedostona. En muista milloin olen viimeksi kuunnellut äänikirjaa, ehkä lapsena jos koskaan. Olin hieman epäluuloinen, vaikka aika monessa kirjablogissa niitä on kuunneltu viime aikoina. Latasin MP kolmoset kännykkääni ja lähdin Itsenäisyyspäivänä kävelylenkille napit korvilla. Voilà! Tinan ääni imaisi minut heti mukaansa. Siis Tina Fey on ihana! Fiksu, hauska ja kaunis. Mikä esikuva kaikille naisille. Siis tätä mieltä olin aika pitkälti jo ennen kuin kuuntelin äänikirjan. Äänikirja vain vahvisti käsitystäni. Alussa Tina kertoo enemmän lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja loppua kohden enemmän siitä, miten hän päätyi ammatillisesti siihen pisteeseen, missä hän nyt on. Väliin mahtuu myös varsin henkilökohtaisia tarinoita. Ja kaikki tämä Tina Feyn mahtavan itseironisen huumorin säestämänä. Välillä kirja vaikuttaa ehkä hieman kevyeltä ja sekavalta, mutta väliin mahtuu myös todella hienoja oivalluksia naiseudesta, kauneudesta, äitiydestä, hyvästä johtajuudesta ja elämästä yleensä. 

Jos Tina Fey ei ole ennestään tuttu, niin hänen ansioihinsa kuuluu legendaarisen, jo vuodesta 1975 Yhdysvalloissa pyörineen, Saturday Night Liven ensimmäisen naispuolisen pääkäsikirjoittajan titteli. Lisäksi hän on esiintynyt samaisessa sarjassa. Vuonna 2006 hän jätti sarjan ja loi Suomenkin televisiossa pyörivän komedia-sarjan 30 Rock. Hän on voittanut lukuisia palkintoja sekä käsikirjoituksistaan että näyttelemisestään ja vuonna 2010 hänestä tuli nuorin Mark Twain Prize for American Humor -palkinnon voittaja. Ja lisäksi hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti. (Nämä tiedot ovat peräisin Wikipediasta ja Internet Movie Databasesta.) Kerrassaan ehtivä nainen!

Yleisesti ottaen minusta oli yllättävän kiva kuunnella äänikirjaa. Tosin tein sellaisia huomioita, että en voi kuunnella kerralla hirveän pitkiä pätkiä, koska ajatukseni rupeavat karkailemaan ja takaisin päin on hankalampi mennä kuin oikeaa kirjaa lukiessa. Noin viidentoista minuutin bussimatkat töihin ja takaisin olivat sopivan mittaisia, toisaalta myös kävelylenkillä oli mukava kuunnella. Tässä äänikirjassa minua tosin välillä ärsytti ajoittain huono äänenlaatu, ääni ikään kuin haipui jonnekin. Muuten tykkäsin.     

Kuva
   

Poltettu unelma

Poltettu unelma
Unto Heikura 2010
Omakustanne


Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmossa liikkuu monen sortin soutajaa. Silloin tapaavat eri kokoonpanoissa soittavat musiikkimaailman huiput, pianistit ja viuluvirtuoosit, yhtyeet ja konserttivieraat toisiaan.Samaan aikaan huumekauppiaat, peräkamaripojat ja Petroskoin mafiaveljet virittävät ansojaan, mutta rajamiehet, tulli ja virkavalta valvovat järjestystä, Keskellä hektistä Kuhmo-sykettä tapahtuu Juminkeon takapihalla murha, jonka selvittelemiseen myös teoksen kirjoittaja vasten tahtoaan joutuu.

Kotiseutukirjailijana tunnettu Heikura kuvaa teoksessaan Kuhmoa, kuhmolaisia ja Kuhmon kesätapahtumaa humoristiseen tapaansa. Poltettu unelma on romaani, joka kätkee sisäänsä jännittävän kappaleen Kuhmon historiaa ja nykypäivää.

En varmaan muuten olisi tätä koskaan lukenut, mutta olen syntynyt ja kasvanut Kuhmossa. Samoissa maisemissa tuli joulukin vietettyä vanhempieni luona ja siellä törmäsin tähän teokseen. Oli hassua lukea kirjaa, kun pystyin (lähes) koko ajan näkemään tapahtumapaikat mielessäni sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Jonkinlaisesta lojaaliudesta Kuhmoa ja kuhmolaisia kohtaan en pystyisi sanomaan tästä mitään negatiivista jos sellaista olisi. Minusta tätä oli mukava lukea ja opin paljon uutta liittyen Kuhmoon ja Kalevalaan, mikä oli muuten erittäin suuressa roolissa tarinassa. Go Kuhmo, go!

Kuva

Reading globally: Suomi

Sika pussaa!

Viivi ja Wagner
Sika pussaa!
Juba
Arktinen Banaani 2010

Yritän epätoivoisesti vielä kaunistella tämän vuoden lukusaalistani ja sarjakuvat nopealukuisina auttavat tässä kovasti. En tiedä miksi en lue sarjakuvakirjoja useammin. Nämä Viivi ja Wagner -sarjakuvat ovat hauskoja ja luen sanomalehtien muutkin sarjakuvat jos satun sanomalehtiä selaamaan. Kaikille ovat varmaan tuttuja nämä naisen ja sian yhteiselämästä kertovat stripit, joten enempiä esittelyjä ei varmaan tarvita. Viihdyin kirjan parissa hyvin. Jotkut stripit saivat hihittämään oikein kunnolla, toiset eivät niinkään, mutta kiva näitä oli lukea. Ihailtavan pitkäpinnainen Viivi kyllä on..

Kuva

Kukoistavat huonekasvit

Kukoistavat huonekasvit

Kasvata hyvinvoivia ja terveitä huonekasveja

The Complete Guide to Houseplants

Valerie Bradley 2006

Karisto 2007

Kukoistavat huonekasvit on monipuolinen ja helppokäyttöinen huonekasvien hoito-opas, joka sisältää runsaasti tietoa kodin eri huoneisiin sopivien kasvien valinnasta, niiden hoidosta ja säilyttämisestä rehevänä. Teos sisältää yli 300 värikuvaa, täydelliset hoito-ohjeet kustakin kasvista ja ja paljon käteviä kasviluetteloita ja vihjelaatikoita.

OIKEAT KASVIT OIKEISIIN TILOIHIN JA TILANTEISIIN

Opit sijoittamaan erilaisissa olosuhteissa viihtyvät - rehevälehtiset, kukkivat, tuoksuvat, köynnöstävät tai eksoottiset -huonekasvit kaikiin kodin tiloihin: olohuoneen varjoisaan nurkkaukseen tai valoisaan viherhuoneeseen, vetoisaan käytävään tai ksoteaan kylpyhuoneeseen.

KÄYTÄNNÖLLISET JA YKSITYISKOHTAISET NEUVOT

Opit tunnistamaan terveet kasviyksilöt jo myymälässä, valitsemaan helppohoitoiset kasvit, sijoittelemaan ne parhaalla mahdollisella tavalla ja hoitamaan kasveja oikein - kastelemaan, leikkaamaan, torjumaan tauteja ja tuholaisia ja lisäämään kasveja pistokkaista.

LAAJA AAKKOSELLINEN KASVIHAKEMISTO

Löydät kirjasta kaiken tarvittavan tiedon 250 tavallisimmasta ja muutamasta hiukan eksoottisemmastakin huonekasvista - tutuista saniaisista ja murateista näyttävään loistotuliköynnökseen ja komeisiin orkideoihin.

Viimeisen puolen vuoden aikana herännyt huonekasvihulluus sai minut hankkimaan tämän kirjan itselleni ja lukemaan sen pikku hiljaa pitkin syksyä. Ihan kiva huonekasvikirja, mutta ei mikään huippu. Kirjan alussa on ihan mukavasti tietoa kasvien valinnasta ja hoidosta niiden lisäämiseen ja sijoitteluun. Sitten alkaa kasviesittelyt, missä oli mielestäni suurimat puutteet. Kun minusta ne ei todellakaan olleet mitään tavallisimpia. Siis joitakin tavallisia kasveja oli kyllä esitelty, mutta aika monet vaikuttivat minusta siltä kuin olisivat enemminkin puutarhakasveja meillä Suomessa. Ja aika monen kohdalla luki, että sopii viherhuoneeseen. Viherhuoneeseen? Monellako Suomessa on sellainen kukkia varten? Miellän ne itse enemmän tomaattin ja kurkkujen kasvatuspaikoiksi. Toinen juttu, mikä minua ärsytti, on kasvien järjestäminen aakkosjärjestykseen tieteellisen nimen mukaan. Tieteelliset nimet ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta minusta lukijaa olisi palvellut paljon enemmän kasvien järjestäminen esim. hoitovaatimusten mukaan tai jonkinlaisiin ryhmiin esim. mehikasvit, kaktukset... Nyt järjestys oli vähän sekava, vaikka lopun aakkosellinen hakemisto kyllä helpottaa jonkin tietyn kasvi löytämistä. Sain kuitenkin ihan hyviä vinkkejä ja ideoita mitä huonekasveja haluan kokeilla seuraavaksi. 

Kuva

Älä rakasta minua vielä

The Cricket on the Hearth
Charles Dickens
Delfiini Kirjat 2008
Ilmestynyt suomeksi vuonna 1934 nimellä "Kotisirkka"


Kaunis nuori Dot ja häntä paljon vanhempi kuorma-ajuri John: miten he voisivatkaan olla onnellisia yhdessä vauvasta huolimatta? Ilkeämielinen
lelukauppias Tackleton ja hänen aivan liian nuori morsiamensa May: miten
sellainen liitto voisikaan olla mahdollinen? Köyhä Caleb ja hänen ihastuttava,
mutta sokea tyttärensä Bertha: miten tyttö voisi päästä totuudesta perille?
Dickens on luonut kuolemattomia henkilöhahmoja, joiden inhimillisistä piirteistä hän kutoo humoristisen ja samalla traagisen tapahtumien verkon. Ei myöskään kannata ylenkatsoa Boxer-koiran kaltaisia, riemukkaita eläinhahmoja, joiden toilailut synnyttävät lukijassa iloisia naurunpyrskähdyksiä. Kaiken todistajana on lieden kupeessa sirittävä sirkka, joka on todellisuudessa itse Läsnäolo.

Tässä vuonna 1845 kirjoitetussa teoksessaan Charles Dickens (1812–1870) puhuu tapansa mukaan sanaleikkien, arvoitusten ja huumorin kieltä – syvällistä ihmismielen ymmärrystä unohtamatta.

Leppoisaa joulunajan luettavaa. Ei ole oikein muuta sanottavaa. En tykkää suomenkielisestä nimestä. Kirjan on aiemmin julkaistu suomeksi nimellä Kotisirkka, mikä on minusta paljon sopivampi.   

Kuva

Hyvää Joulua!

Oikein ihanaa ja kirjojen täyteistä joulua lukijoilleni!

Oma taivas

The Lovely Bones
Alice Sebold 2002
WSOY 2003

ILMIÖKSI NOUSSUT BESTSELLER ILOSTA SURUN KESKELLÄ

Kun ensi kerran tapaamme Susie Salmonin, lumisena joulukuun päivänä vuonna 1973 kadonnut tyttö on jo kuollut. Tarkkaillessaan elämää taivaspaikaltaan Susie kertoo lukijoilleen tarinan, joka hämmentää paitsi rajuudellaan myös kauneudellaan.

         Oma taivas on kertomus perheestä ja ensirakkautensa juuri kokeneesta tytöstä. Mutta se on myös tarina ilosta, joka ihmeellisesti löytää paikkansa surun keskellä. Alice Seboldin esikoisromaani herättää niin järkytyksen, innostuksen kuin hellyydenkin tunteita ja se tunnetaan myös Oscar-voittaja Peter Jacksonin ohjaamana menestyselokuvana. 

Jos kuvailisin tätä yhdellä sanalla käyttäisin adjektiivia kuulas. Minusta tämä oli surullinen ja kaunis tarina menetyksestä ja miten jatkaa elämää sen jälkeen. Tässä minun pokkaripainoksessani kirjan nimen alla on eräänlaisena alaotsikkona vai miksi sitä nyt pitäisi kutsua, teksti: Tarina elämästä ja kaikesta mitä tapahtui sen jälkeen. Se kuvaa oikeastaan aika hienosti tarinan sisältöä. Pidin kirjasta paljon ja haluaisin antaa sille täydet pisteet, mutta en voi, koska en pitänyt kirjan lopusta. Tein sen virheen,että luin joitakin arvioita kirjasta ennen kuin olin itse päässyt loppuun ja minulle selvisi loppuhuipennus ennen aikojaan. Se oli ärsyttävää ja vei lukemisesta vähän makua varsinkin kun loppuhuipennus kuulosti ei niin mahtavalta. En halua spoilata mitään, joten en sano siitä mitään, mutta minusta se ei vain sopinut tarinaan. Minä olisin kirjoittanut tälle erilaisen lopun, mutta ehkä minun versioni olisi sitten ollut liian ennalta arvattava. Antaisin tälle ehkä kolme ja puoli tähteä viidestä, jos pitäisi jotenkin pisteyttää. 

Kuva

Akvaariokäsikirja

Süsswasseraquaristik
Peter Beck 2001
Karisto 2011


Sukella sisään!
Akvaarion vedenalainen pienoismaailma

• Akvaarion perustaminen vaihe vaiheelta - tyhjästä altaasta lasin takaiseen vesimaailmaan
• Tarkat ja selkeät kuvaukset suosituimmista kalalajeista
• Mitkä kalalajit viihtyvät toistensa seurassa
• Terveys - tautien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy
• Retki akvaariokalojen luonnolliseen elinympäristöön                                                                                                                                  

Ongelmanratkaisu - nopea apu yhdellä silmäyksellä

• Ongelmien tunnistaminen
• Syiden löytäminen
• Parannuskeinot

Ihan kiva ja selkeä opaskirja aloittelevalle akvaarioharrastajalle, jollainen itsekin haluaisin olla. Tai omalla kohdallani voisi varmaan sanoa, että muutaman vuoden tauon jälkeen olisi kiva aloitella harrastusta uudelleen. Kaikki olennainen akvaarion perustamisesta on kerrottu ja aloittelijoille sopivia kalalajeja esitelty. Pidin myös noista ongelmanratkaisuoppaista. Ei mene kovin syvälle, mutta aloittelija pääsee varmaan hyvin tämän kanssa alkuun.   

Kuva

Tuiki tuiki tähtönen

(The Brightest Star in the Sky)
Marian Keyes 2009
Tammi 2010


Tervetuloa Star Streetille taloon numero 66!


Levy-yhtiössä työskentelevä Katie viettää syntymäpäiviä ullakkohuoneistossaan. Rinnalla on yrityssaneerauksia toimeenpaneva piinkova Conall - mikä menestyvä ja onnellinen pari! Kerrost alemman asunnon jakavat kaksi puolalaista adonista ja pippurinen taksikuski Lydia, jolla on pelottavan terävä kieli. Heidän alapuolellaan ikivanha Jemima odottaa vierailulle komeaa kasvattipoikaansa Fionnia, josta on tuleva tähti. Pohjakerroksessa loikoilevat sohvalla toisiinsa kietoutuneina Matt ja Maeve, rakastuneet sydänkäpyset.


Nyt paikalle on saapunut salaperäinen vierailija, ja suuret muutokset odottavat Star Streetin asukkaita. Vanhat salaisuudet ovat nousemassa pintaan tuoden mukanaan rakkautta, surua ja yllättävää toivoa.


En keksi muuta tapaa kuvailla ajatuksiani tästä kirjasta, kuin vanha kunnon plus-miinuslista.


Plussat: 
- Ihan mielenkiintoinen ja uudenlainen lähestymistapa Marian Keyesiltä. Idea ihan herttainen, aikuisten satu.
- Mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Miinukset:
- Toteutus ei ole mielestäni kovin onnistunut. Ilmeisesti tässä oli tarkoitus kertoa tarina niin, että pienet vihjaukset siitä, mitä on tapahtunut, pitäisivät lukijan mielenkiintoa yllä, mutta minua alkoi vain ärsyttää. Tuli sellainen olo, että kakaise nyt vain ulos, mitä on tapahtunut. Muistaakseni Kuuleeko kukaan? -romaanissa paljastettiin myös vähän kerrallaan, mitä on tapahtunut, mutta siinä toteutus taisi olla onnistuneempi..    
- Kirjan henkilöt olivat mielestäni kovin yksiulotteisia ja varsinki mieshahmot olivat minusta jopa naurettavia.


Minusta tämä oli aika heikko esitys. Tavallaan ihan nopea lukea ja mukaansatempaava, mutta Marian Keyes on kirjottanut niiiiin paljon parempiakin chick lit -romaaneja, että tämä oli melkoinen mahalasku. 

Kuva 

The Book Thief

The Book Thief
Markus Zusak 2005
Black Swan 2007



"Brilliant and hugely ambitious" New York Times


"Extraordinary, resonant, beautiful and angry" Sunday Telegraph

HERE IS A SMALL FACT 

YOU ARE GOING TO DIE.

1939. Nazi Germany. The country is holding its breath. 

Death has never been busier.

Liesel, a nine-year-old girl, is living with a foster family on Himmel Street. Her parents have been taken away to a concentration camp. Liesel steals books. This is her story and the story of the inhabitants of her street when the bombs begin to fall.

SOME IMPORTANT INFORMATION 

THIS NOVEL IS NARRATED BY DEATH.

It’s a small story, about:

a girl

an accordionist

some fanatical Germans

a Jewish fist fighter

and quite a lot of thievery.

ANOTHER THING YOU SHOULD KNOW

DEATH WILL VISIT THE BOOK THIEF THREE TIMES.

Miten voi olla mahdollista, että kirja, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen natsi-Saksaan ja jonka kertojana on kuolema, onnistuu tästä kaikesta huolimatta olemaan täynnä lämpöä, inhimillisyyttä ja jopa huumoria? Kertakaikkisen, päätä huimaavan, järkyttävän, hieno kirja. Kirja jäi mieleeni, kun luin ensimmäisen sivun bremeniläisessä kirjakaupassa heinäkuussa 2009. Tiesin, että haluan lukea sen joku päivä ja englanniksi. Elokuussa 2011 olin jälleen Saksassa ja tutkin kirjakaupan pientä englanninkielisten kirjojen valikoimaa. Näin siellä Kirjavarkaan ja valinta oli tehty. Nyt sen lopulta luin. Ja rakastin kaikkea siinä. Lyhyitä, riisuttuja lauseita, pieniä välihuomautuksia, jotka rytmittivät lukemista, Maxin piirustuksia. Sitä, että kuolema paljasti tapahtumia jo etukäteen. Toisinaan asioiden paljastuminen liian aikaisin pilaa lukunautinnon, toisinaan ei.

"Of course, I'm being rude. I'm spoiling the ending, not only of the entire book, but of this particular piece of it. I have given you two events in advance, because I don't have much interest in building mystery. Mystery bores me. It chores me. I know what happens and so do you. It's the machinations that wheel us there that aggravate, perplex, interest and astound me."       

Ja ihmiset. Papan niin ilmeinen lämpö ja rakkaus Lieseliä kohtaan sekä inhimillinen hyvyys, Maman rosoinen, muttei yhtään vähäisempi kiintymys. Rudy, joka ihailee Jesse Owensia ja rakastaa Lieseliä. Nytkähtelevä Tommy Muller. Pormestarin vaimo -raukka kirjastossaan. Ja Max, voi Max, joka haluaa nähdä taivaan. 

Suurenmoinen tarina.   

Kuva

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows 2008
Otava 2010

"Jos teillä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? Ja vielä tärkein.: Mikä on perunankuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?"

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on saanut kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn kanaalisaarelta - ja hän vastaa siiihen. Alkaa tiivis kirjeenvaihto, jonka kautta kerrotaan lämmin, koskettava ja huumorintäyteinen tarina kirjojen lohtua tuovasta voimasta maailmassa, jossa hyville ihmisille tapahtuu myös pahoja asioita.

Olin lukenut tästä kaksi kolmasosaa, kun vihdoin keksin, miksi en ollut tähän totaalisen rakastunut. Tykkäsin kyllä kovasti ja tämä oli oikea hyvän mielen kirja, mutta ei kuitenkaan täysi napakymppi minulle. Juliet oli minusta ärsyttävä, en osaa sanoa miksi, mutta näin vain oli. Kirjallisen piirin jäseniin sen sijaan olin ihan rakastunut! Olisi ihanaa kuulua tällaiseen piiriin, syödä Will Thisbeen perunankuoripaistosta ja saada Isola Pribbyn tulkinta pääni muhkuroista. Suosittelen.

Kuva

Karvat pystyssä

Karvat pystyssä
Nuuskijatutkimuksia

Dog On It
A Chet and Bernie Mystery

Spencer Quinn 2008
WSOY 2011


Karvaisten etsivien ja kovaksikeitettyjen dekkarien ystäville!

Ole hyvä, taputa Chetiä! Se on Nuuskijatutkimusten kaiken nähnyt ja siksi lakoninen mutta sitäkin rakastettavampi kertoja, joka tykkää hunajamuroista ja kovasta vauhdista. Se ymmärtää enemmän kuin antaa ymmärtää, ja vaikka se ei selvinnyt poliisikoirakoulusta, se työskentelee yksityisetsivä Bernien parina tämän etsivätoimistossa. Bernie taas on ihan oikea poliisi, joskin syystä, jota Chet ei vielä tiedä, hän on siirtynyt yksityisyrittäjäksi.

Bernie saa eronneelta Cynthia Chamblissilta tehtäväksi etsiä tämän kadonnut 15-vuotias tytär Madison. Chet on kuullut, että Berniellä on pahoja kassavirtaongelmia, ja vaikka se ei tiedäkään mitä ne ovat, se auttaa parhaansa mukaan. Chetin ja Bernien nenät näyttävät suunnan ja venäläiset grynderit vauhdin, kun etsiväpari yrittää saada teinityttöä kodin turvaan ja pysyä itsekin hengissä.

Myrkkypuun siemenen jälkeen piti saada jotain mahdollisimman erilaista luettavaa eikä oman kirjahyllyn antimet houkuttanut. Annoin itselleni luvan käydä vaihteeksi kirjastossa ja tämä herätti huomioni heti. Dekkari kerrottuna koiran näkökulmasta! Ajatus kuulosti niin hurmaavalta, että oli pakko lainata. Miten tätä nyt kuvailisi, venytti jonkin verran realistisuuden rajoja, mutta oli niin leppoisaa luettavaa, että lukukokemus oli hyvä. Ja tykkään niin paljon koirista, että jos tälle suomennetaan jatkoa, luen nekin. Chetin ja Bernien tutkimuksia on ilmestynyt tähän mennessä neljän romaanin verran ja tämä oli siis sarjan aloitus, ehkäpä jatkoa tulee suomeksikin jossain vaiheessa.

Kuva

Myrkkypuun siemen

The Poisonwood Bible
Barbara Kingsolver 1998
Like 2004 (1. suomenkielinen painos 1999)


Äidin ja neljän tyttären eeppinen selviytymistarina Belgian Kongossa. 

Lähetyssaarnaaja Nathan Price saapuu vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa Belgian Kongoon vuonna 1959. Naiset joutuvat huomaamaan, että kaikki, mitä he ovat tuoneet mukanaan aina raamatusta kukkien siemeniin muuttaa hallitsemattomasti muotoaan Afrikan maaperällä. Isän fanaattinen ristiretki sekä Afrikan rehevöivä kauheus ja kauneus vaikuttavat peruuttamattomasti jokaisen elämään. Naisten tarinaan kietoutuu myös Kongon traaginen kohtalo: itsenäisyystaistelu Belgian siirtomaahallintoa vastaan sekä asema suurvaltapolitiikan ja maailmankaupan pelinappulana. 

Myrkkypuun siemen on intohimoinen ja väkevä tutkimusmatka ihmisyyteen ja toisiinsa punoutuviin, säihkyvän kauniisiin ja synkän humoristisiin ihmiskohtaloihin. Ennen kaikkea se on kuitenkin viiden naisen selviytymistarina vieraalla maaperällä, jossa pelastuksen tuovat rakkaus, luottamus sekä perheen ja oman minän eheytyminen. 

Tunnelma tiivistyy luku luvulta. Kirja pitää otteessaan alusta loppuun. Ja kun se loppuu, harmittaa. - Iltalehti

Uskaltaisin väittää, että tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista tänä vuonna ja hyvin pitkään aikaan. En oikein osaa sanoa mitään, mikä tekisi oikeutta tälle tarinalle. Barbara Kingsolver on hieno tarinankertoja, kieli on kaunista, mutta ei hienostelevaa sanoilla kikkailua, mitä inhoan. Pidin kirjan rakenteesta ja siitä, miten jokaisella kertojalla oli oma äänensä ja persoonansa. Minuun vetosi eniten Adah, minusta tuntui, että huikaisevasta älystään huolimatta hän oli kuitenkin hieman altavastaaja vammansa vuoksi. Jossain vaiheessa pidin eniten Leahista, ajattelin, että hän muuttui eniten tarinan edetessä, mutta loppujen lopuksi ymmärsin kuitenkin eniten Adahia. Rachelia inhosin koko ajan, mutta rupesin sitten miettimään, että hänen tapansa selviytyä vain oli erilainen. Se, että hän oli minusta pinnallinen ja itsekeskeinen, ei tee hänen tavastaan selviytyä vähemmän arvokasta kuin muiden, joita ymmärsin ehkä vähän paremmin. Ainoa, jota kohtaan en tuntenut minkäänlaista myötätuntoa missään vaiheessa, oli perheen isä. Vastenmielinen hahmo uskonnollisessa fanaattisuudessaan. Barbara Kingsolver on koulutukseltaan biologi ja sen huomaa luonnon kuvauksesta. Kuvaus Kongon itsenäistymisestä oli myös kiinnostava, vaikka en yleensä sellaisesta ole kiinnostunut. Monella tapaa vaikuttava romaani ja vaikka aihe on raskas, tämä on kuitenkin hyvin mukaansa tempaava ja ajoittain sarkastisen hauska.  

Saan tästä yhden maan lisää reading globally-haasteeseeni. Pyrin lukemaan kirjoja, joiden kirjoittajat ovat kotoisin kohteena olevasta maasta, mutta tämä on turhan haastava siinä suhteessa. Barbara Kingsolver on kuitenkin itse asunut Kongossa, mikä varmasti tuo lisää autenttisuutta tarinaan.  

Reading globally: Kongon demokraattinen tasavalta

Koirani vai minä?

It's me or the dog
How to have a perfect pet
Victoria Stilwell 2005
Nemo 2006

Vetääkö koirasi hihnasta? Riehaantuuko se, kun ovikello soi? Karkaako koirasi, kun päästät sen vapaaksi? Kerjääkö se ruokapöydässä? Hyppiikö se vieraita vasten?

Koirasi on ihana! Mutta tuntuuko joskus siltä, että koira kuljettaa isäntäänsä?
    Tv:stä tuttu koirakouluttaja Victoria Stilwell ratkoo koiranomistajan arkisia ongelmia menemällä koteihin ja tutustumalla ongelmiin paikan päällä. Tässä kirjassa Stilwell opettaa sinua ajattelemaan koiraksi.   
    Yrittääkö koirasi purra, kun se joutuu kylpyyn, kynsienleikkaukseen tai muuhun epämiellyttävään tilanteeseen? Onko koirasi kateellinen perheen uudelle vauvalle? Uhkaako liittosi hajota, joudutko valitsemaan koirasi ja puolisosi välillä?
    Victoria Stilwell kieltää kohtelemasta koiraa kuin ihmistä. Kun koira käyttäytyy huonosti, vika on yleensä siinä, ettei ihminen osaa kommunikoida eläimen kanssa. Stilwell vakuuttaa, että kun opettelet johtamaan koirasi laumaa, sekä koirasi että läheisesi voivat paljon paremmin. Koira tarvitsee lapsen tapaan rajoja ja rakkautta. Stilwell opettaa, kuinka päästä eroon jatkuvasta haukkumisesta, selvitä pitkistä automatkoista ja ohjata lasten ja koiran välistä vuorovaikutusta.
    Koirani vai minä? -kirjasta on hyötyä kaikenlaisten koirien omistajille. Kirja käsittelee kaikkia koiran kouluttamisen perusasioita: tottelevaisuutta, oikeata ruokavaliota, sisäsiisteyttä, ulkoiluttamista, ihmisten kanssa olemsita ja hauskanpitoa.    

Olen katsonut satunnaisesti tv:stä Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelmaa/ohjelmia ja olen tykännyt kovasti hänen otteestaan, joten halusin lukea kirjankin. Satuin löytämään kirjan kesällä huipputarjouksesta Suomalaisesta kirjakaupasta, joten mukaan lähti. Tykkäsin kirjasta. Kivoja koirakuvia ja simppeleitä ohjeita. Ei mene kovin syvälle, mutta toimii varmaan hyvin johdantona koiranomistajan arkeen. Olen Victorian kanssa samaa mieltä, että koiraa ei voi kohdella kuin ihmistä ja minusta tämä kirja toimii hyvänä lähtökohtana ihmisen ja koiran väliselle kommunikaatiolle. Harmi, että minulla ei ole vieläkään omaa koiraa, jonka kanssa kokeilla Victorian oppeja.. Yritin vertailla tätä Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -teokseen, mutta en oikein muistanut mitään ja siitä onkin näköjään kaksi vuotta, kun olen lukenut Fennellin kirjan, luulin, että siitä olisi vain vuosi.. 

Kuva

Rebekka

(Rebecca)
Daphne du Maurier 1938
Loisto 2008

Unohtumaton Rebekka


Rebekka ilmestyi vuonna 1938 ja nosti tekijänsä Daphne du Maurierin maailmanmaineeseen. Arvostelijat ylistivät kirjaa, miljoonat lukivat sen ahmien, siitä tehtiin elokuva ja teatterisovitus.

Romaani kertoo Manderleyn kartanon omistajan Max de Winterin ja hänen nuoren vaimonsa Carolinen tarinan. He tapaavat Monte Carlossa ja avioituvat lyhyen tuttavuuden jälkeen. Rakkautta kuitenkin varjostaa muisto Maxin entisestä vaimosta, jumaloidusta Rebekasta.

Daphne du Maurier yhdistää romantiikan ja trillerin aineksia kuvatessaan naisen taistelua miehestään tilanteessa, jossa vastustaja ei ole enää saavutettavissa. Hän kehittää vähitellen todellisen kauhutunnelman, joka hellittää vasta kun totuus Rebekasta paljastuu.

Alussa oli hieman vaikeuksia lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen kun pääsin eroon tunteesta, että haluan tarttua päähenkilöä hartioista, ravistaa ja sanoa, että kasvata itsellesi selkäranka, nainen! tarina imaisi minut mukaansa ja loppujen lopuksi lukukokemus oli ihan positiivinen. Minusta oli ihan uskomattoman turhauttavaa lukea, miten epävarma ja pelokas päähenkilö, Caroline, (en muuten tiedä miten päähenkilön nimen on päätelty olevan Caroline, kun sitä ei mainita missään vaiheessa) oli koko ajan. Takakannen mainitsema kauhutunnelma syntyy osittain siitä pysähtyneisyydestä, mikä Manderleyssa vallitsee, miten kaikki on säilytetty niin kuin ne ennen olivat. Asia, jota minun oli vaikea käsittää, olisinko minä 21-vuotiaana nuorena vaimona ollut yhtä epävarma ja alistunut tilanteeseen, yrittämättä lainkaan ottaa tilannetta haltuuni, tehdä asioita omalla tavallani? En tiedä, mutta en voinut ihan ymmärtää päähenkilöä, minkä takia kauhutunnelma ei kunnolla purrut minuun. Siitä huolimatta tämä oli minusta oivallinen romaani.

Kuva

Mother Goose

Mother Goose
Old Nursery Rhymes
Illustrated by Arthur Rackham
Wordsworth Classics 1994


Traditional rhymes and stories have been collected under the wing of Mother Goose for centuries, and this collection of favourite nursery rhymes has been put together by the masterly illustrator Arthur Rackham. It is a wonderful collection of old favourites, from Jack and Jill, Baa, Baa, Black Sheep and Who Killed Cock Robin? to comic alphabets and the fearful fate of Anthony Rowley.

It is illustrated with Rackham's beautiful pen and ink drawings, and is one of his finest books.  




Heräteostos Suomalaisen Kirjakaupan alekirjaosastolta. Ihan ok. Oli nämä ihan kivoja, mutta siinä oikeastaan kaikki. Osa oli sikäli tuttuja, että niille on varmaan suomalaiset vastineet, mutta suurin osa oli vieraita. Tällaiset lorut ovat varmaan niin kulttuuriin sidonnaisia, että niitä ei ehkä ymmärrä jos ei ole natiivi englanninpuhuja.

Kanteen on näköjään iskenyt painovirhepaholainen, rymes pitäisi varmaan olla rhymes.. :)

Kuva

Unelmieni mies

(The Man of My Dreams)
Curtis Sittenfeld 2006
WSOY 2007

"Olin valtiotieteen luennolla. Istuin melko edessä ja ajattelin: Menen naimisiin seuraavan ihmisen kanssa, joka astuu luentosalin ovesta sisään. Ajatus vain pompahti mieleen. Sitten ovi avattiin ja suljettiin saman tien, eikä kukaan tullut sisään. Tarkoittaako se siis, että kohtaloni on jäädä yksin?" 

Henry on juuri sellainen kuin Hannah on kuvitellut poikaystävän olevan, sellainen jonka tyttöystävänä olemisen pitäisi olla jokaisen syntymäoikeus. Mutta Henry on Figin, Hannahin serkun poikaystävä ja siksi saavuttamaton. 

Omaa unelmiensa miestä etsiessään Hannah ehtii tapailla miehiä, jotka rakastavat häntä enemmän kuin hän ansaitsee, ja miehiä jotka särkevät hänen sydämensä. Hän toivoo, että olisi jo ohittanut ajan, jolloin pitää olla hauska ja jännittävä. Hän haluaa vain löytää miehen, jonka kanssa tilata ruokaa kotiin ja käpertyä sohvan nurkkaan. 

Mutta miten löytää joku jota rakastaa ja joka edes vähän rakastaa takaisin, kun ystävienkin saaminen on niin vaikeaa? Milloin ei voi enää syyttää vanhempiaan inhottavasta lapsuudesta? 

Curtis Sittenfeldin toinen romaani Unelmieni mies kertoo siitä, miten minuus syntyy ja muovautuu. Se on samaan aikaan viiltävän hauska ja herkkä tarina aikuistumisesta, unelmista ja yksinäisyydestä.

Toisinaan sitä onnistuu lukemaan juuri oikean kirjan juuri oikealla hetkellä. Tämä odotti lukemista hyllyssäni ehkä pari vuotta, kun takakannen teksti sai minut vakuuttumaan, että voisi olla oikea aika lukea kirja. Kirja oli sitten vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta teki minuun suuremman vaikutuksen, kuin mitä se olisi luultavasti tehnyt jos se olisi ollut sitä, mitä odotin. Minun oli niin helppo samaistua Hannahin ongelmiin, että se oli välillä ahdistavaa ja välillä jopa inhosin Hannahia, kun näin hänessä sellaisia piirteitä itsestäni, mistä en pidä. Hurjaa, miten vajaaseen 230 sivuun pystyy sisällyttämään niin paljon asioita, jotka ravisuttavat sisintä. Menin niin pitkälle, että ostin itselleni muistikirjan, jotta saatoin kirjoittaa muistiin kohtia, jotaka tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen, jotta en unohtaisi niitä. Tässä niistä yksi.

Onko Hannah pitäynyt isäänsä hirviönä? Isän antama tärkein opetus on, niin Hannah on aina uskonut, tämä: rajoja voi rikkoa monin tavoin, eikä sitä usein tiedosta ennen kuin ne ovat rikki. Keksikö Hannah sen opetuksen itse? Vähintään hän tuli isää puolitiehen vastaan ja nieli sen. Ei vain lapsena vaan myös nuorena ja vielä aikuisenakin, kuluvaan hetkeen saakka. Hannah ymmärtää nyt, että Allison ei niellyt sitä, ei varmaankaan ole niellyt vuosiin. Siksi Allison ei riitele isänsä kanssa eikä pidä mykkäkoulua pitkiä ajanjaksoja. Miksi vaivautua? Hannah on aina luullut, että Allison peloteltiin osoittamaan isänrakkautta, mutta ei - Hannah on itse nähnyt isänsä vihan suurempana kuin se koskaan oli.

Tällaisen lukukokemuksen jälkeen kaipaisi jotain lämmintä ja lohdullista.

Reading globally: Yhdysvallat

Kuva

The Secret Garden

(The Secret Garden)
Frances Hodgson Burnett 1911
Wordsworth Classics 1993

Mary Lennox was horrid. Selfish and spoilt, she was sent to stay with her hunchback uncle in Yorkshire. She hated it.
        But when she finds the way into a secret garden and begins to tend it, a change comes over her and her life. She meets and befriends a local boy, the talented Dickon, and comes across her sickly cousin Colin who had been kept hidden from her. Between them, the three children work astonishing magic in themselves and those around them.
        The Secret Garden is one the best-loved stories of all time.

Voi että tämä oli ihana! En tiedä miten en ole lukenut tätä aiemmin, tai ainakaan en muista lukeneeni, mutta hyvä, kun luin tämän nyt. Tämä oli niin ihana hyvän mielen kirja, täynnä lapsuuden viattomuutta ja taikaa. Jos olisin lukenut tämän lapsena olisin ollut niin kateellinen Marylle, hänen salaisesta puutarhastaan, Dickonista ja Misselthwaite Manorista. Englantilaisissa kartanoissa on jotain niin jännittävää. Minun olisi varmaan pitänyt elää 1800-luvun englantilaisessa kartanossa... Tykkäsin myös kovasti Yorkshiren murteesta, jota Dickon, Martha, heidän äitinsä ja Ben Weatherstaff puhuivat. Sitä oli yllättävän helppo ymmärtää kirjoitettuna vaikka se erosi aika paljon kirjan muutoin kirjakielisestä(?) tekstistä. Suosittelen!

Kuva

Mennyt maailma

Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat

Brideshead Revisited
The Sacred and Profane Memories of Charles Ryder
Evelyn Waugh 1945
Otava 1949

ROMAANI VARAKKAAN AATELISPERHEEN ELÄMÄSTÄ VUOSISADAN ALUN ENGLANNISSA HUOKUU HILLITTYÄ CHARMIA JA DEKADENSSIA

Charles Ryder on varaton opiskelija, kun hän ystävystyy Oxfordissa railakasta elämää viettävän aatelisen Sebastian Flyten kanssa. Kun hurmaava Sebastian kutsuu hänet perheensä kartanoon, Charles joutuu perheen äveriään elämän pauloihin - ja Sebastianin sisaren Julian viettelemäksi.

Charles Ryderistä tulee kuuluisa taidemaalari, maailmanmatkaaja ja perheenisä. Mutta Flyteistä hän eoi pääse eroon. Sebastianin toteuttaessa surullisen repaleista elämänkohtaloaan Afrikassa Charles kohtaa uudelleen vastustamattoman Julian.

Rakastan 1800-luvun Englantiin sijoittuvia romaaneja ja BBC:n televisiosarjoja. Luulin tämänkin sijoittuvan sille aikakaudelle, mutta tämä sijoittuikin 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, mikä oli ensimmäinen pettymys. Toinen oli se, että minun oli todella vaikea päästä tarinaan sisään aluksi. Lopulta pääsin, mutta tämä jäi minusta varsin mitäänsanomattomaksi lukukokemukseksi. Jotenkin kuivaksi, kukaan henkilöistä ei oikeastaan herättänyt kiinnostustanut, paitsi ehkä Charlesin isä, jonka rooli oli ihan mitätön. Minusta tämä oli sellainen tarina, joka olisi vaatinut perinpohjaisen, polveilevan 600-sivuisen selvityksen Charlesin ja Flyten perheen vaiheista, mutta sen sijaan tämä jäi 330-sivuiseksi pintaraapaisuksi, joka jätti kylmäksi. En ymmärtänyt henkilöiden suhteita toisiinsa tai miksi asiat menivät niin kuin menivät. Olisin halunnut kunnon lukuromaanin.

Kuva 

Menetyksen perintö

(The Inheritance of Loss)
Kiran Desai 2006
Otava 2007

VUONNA 2006 BOOKER-PALKINNON VOITTANUT, VIILTÄVÄN KAUNIS ROMAANI KOLONIALISMIN JÄLKEISEN INTIAN UNELMISTA JA TRAGIKOOMISESTA TODELLISUUDESTA. 

Himalajalla, Kanchenjungavuoren juurella, katkeroitunut tuomari viettää eläkepäiviään ainoana seuranaan kokki ja irlanninsetteri Mutt. Hänen yksinäinen elämänsä järkkyy, kun ovelle saapuu nuori Sai, orvoksi jäänyt tyttärentytär, jota hän ei ole koskaan nähnyt. 

Kartta

Väsäsin tuollaisen kartan sivun loppuun, mistä voi seurata mistä maista olen lukenut Reading globally -haasteen puitteissa.. Sain siihen vasta kolme maata, aika surullinen tulos, mutta lähtökohta oli kaksi ennen kuin muistin, että olen lukenut Marian Keyesin Hurmaavan miehen maaliskuussa, joten sain Irlannin mukaan kartalle. Seuraavaksi tulee sitten Intia... 

Sementtipuutarha

(The Cement Garden)
Ian McEwan 1978
Otava 2009

"Julie vaihtoi kuvitellun konepistoolin veitseen ja sanoi painaessaan sen kurkulleni: - Hiukan harmia sinusta vielä niin vetäisen tästä. Sitten hän painoi nyrkin nivusteni lähelle. - Tai tästä, hän kuiskasi dramaattisesti, ja me nauroimme molemmat."

Tällaista on teini-ikäisen Jackin nykyinen perhe-elämä. Julie, Jack, Sue ja Tom jatkavat vanhempiensa kuoleman jälkeen elämää isossa talossa kykyjensä mukaan. Vanhin sisaruksista on kuudentoista, nuorin vasta kuuden. Vapaus hämmentää, perhesuhteet vääristyvät, roolileikkeihin hiipivät luvattomat jännitteet.

"OSUU SUORAAN SYDÄMEEN."

- New York Times

Tästä psykologisesti loistokkaasti esikoisromaanista alkoi sukupolvensa merkittävimmän brittikirjailijan Ian McEwanin komea ura.

Häkellyttävä. En oikein osaa sanoa muuta tästä romaanista. Ensimmäinen Ian McEwanin romaani, jonka luin, mutta ei jää viimeiseksi.

Kuva

Suoraa puhetta

(Straight Talking)
Jane Green 1997
Otava 1997


"Mun ei todellakaan ollut tarkoitus olla sinkku kolmikymppisenä. Munhan piti olla niinku mutsi, eiks niin? Naimisissa, pari pentua, siisti koti ja siippa..."

Konstailematon, hauska ja rehellinen romaani Tashasta, joka lähtee etsimään miestä tositarkoituksella ja oppii kantapään kautta monta tärkeää asiaa elämästä.

Tämä on yksi lempi-chick lit-romaanejani. Tämä on varmaan myös yksi ensimmäisimpiä chick-lit-romaaneja, mitä olen lukenut, siksi tällä onkin erikoispaikka sydämessäni. Nyt en ollut lukenut tätä vuosikausiin, kun ostin tämän keväällä kirppikseltä. Ajankohta tuntui sopivalta, joten päätin lukaista tämän nyt pitkästä aikaa. Minusta tämä on lajissaan varsin onnistunut, nopealukuinen, viihdyttävä ja minusta Tasha on ihan inhimillinen hahmo, vaikka hänen ratkaisujaan ei aina ihan ymmärtäisikään. Loppu hyvin, kaikki hyvin kumminkin. En muuten muistanut, että tämä oli käännetty puhekielelle, mikä oli minusta vähän hämmentävää enkä ole ihan varma pidänkö siitä, mutta ehkä se jollain tapaa tekee tästä vähän helpommin lähestyttävän, niin kuin juttelisi "tyttöjen kesken" miehistä samoin kuin se, että kirja on kirjoitettu niin kuin Tasha kertoisi asioita tyttökaverilleen.   

The Black Book

(Kara Kitap)
Orhan Pamuk 1990
Faber and Faber Limited 2006

'Dazzling…turns the detective novel on its head.' Independent on Sunday

'A glorious flight of dark, fantastic invention.' Patrick McGrath

ORHAN PAMUK’S HUGELY ACCLAIMED NOVEL IN A STUNNING NEW TRANSLATION.

Galip’s wife has disappeared. Could she have left him for Celál, a popular newspaper columnist? But Celál, too, seems to have vanished. As Galip investigates, he finds himself assuming the enviable Celál’s identity, wearing his clothes, answering his phone calls, even writing his columns. Galip pursues every conceivable clue, but the nature of the mystery keeps changing, and when he receives death threat, he begins to fear the worst.

With its cascade of beguiling stories about Istanbul, The Black Book is brilliantly unconventional mystery. It has long been cherished by Turkish readers as the novel where Orhan Pamuk found his original voice – and now, in Maureen Freely’s beautiful new translation, readers in English may encounter all its riches.

'An extraordinary novel…Up there with best of Eco, Calvino, Borges and Márquez.' Observer

Kävin tosiaan Turkissa kesäkuussa, myös Istanbulissa, ja siellä ollessa tuntui hyvältä ajatukselta ostaa joku kirja turkkilaiselta kirjailijalta. Päädyin Orhan Pamukiin, koska en ollut aiemmin häneltä mitään lukenut ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta. En tiedä mistä kiikasti, ehkä osittain omasta englanninkielen taidostani, osittain jostain muusta, mutta en pysynyt tässä yhtään kärryillä. Meni jonkin aikaa ennen kuin edes hahmotin kirjan rakenteen, joka toinen luku vei tarinaa eteenpäin, joka toinen oli ”Célalin” kirjoittama kolumni, jotka kyllä jollain tapaa sulautuivat myös varsinaiseen tarinaan. Mielestäni englanninkielen taitoni on ihan ok, mutta tämän kohdalla lukeminen oli lähinnä turhauttavaa, sanakirjaa ei halunnut katsoa koko ajan, mutta ilman sitä jotain tuntui jäävän pimentoon. Minun oli pakko pitää kaksi taukoa ja lukea välillä muuta, mutta melkoista pakkopullaa tämän loppuun lukeminen oli. Loppujen lopuksi minua ei oikeastaan edes enää kiinnostanut mitä kirjassa tapahtui, luin vain eteenpäin. En tiedä onko tätä suomennettu, jos on, niin voisin ehkä vilkaista suomennosta joskus, mutta eiköhän Orhan Pamuk englanniksi ollut minun osaltani tässä.

Reading globally: Turkki

Kuva

One Day

One Day
David Nicholls
Hodder & Stoughton 2009

'An international phenomenon'

THE SUNDAY TIMES

YOU CAN LIVE YOUR WHOLE LIFE NOT
REALISING THAT WHAT YOU'RE LOOKING
FOR IS RIGHT IN FRONT OF YOU.

15TH JULY.

Emma and Dexter meet on the night of their graduation. Tomorrow they must go on their separate ways.

So where will they be on this one day next year? And the year after that?

And every year that follows?

'A wonderful, wonderful book'

THE TIMES

'Incredibly moving'

MARIAN KEYES

'You really do put the book down with the hallucinatory feeling that they've become as well known to you as your closest friends'

JONATHAN COE

'Funny, warm and wise'

INDEPENDENT

Monet ovat kehuneet tätä kirjaa ja kun satuin Suomalaiseen kirjakauppaan heinäkuun 15. päivä, bongasin kirjan englanninkielisten pokkareiden hyllystä ja tajusin, että kirjan tapahtumapäivä on juuri se sama, niin pakko se oli ostaa. Luulen, että en ole lukenut mitään englanninkielistä kirjaa niin nopeasti kuin tämän, sain tämän loppuun jo keksiviikkona, mutta en ole päässyt netin ääreen ennen kuin nyt.

Ei minulla oikeastaan ole mitään sanottavaa tästä mitä muut eivät olisi jo sanoneet. Minusta tämä oli samalla kertaa ihana ja kamala, molempia samasta syystä. Tällaista elämä on. Menetettyjä tilaisuuksia, epävarmuutta, epätietoisuutta,

Fanny Hill

Fanny Hill - Kurtisaanin muistelmat
(Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure)
John Cleland 1748 & 1749
Otava 1969

Englantilainen sanomalehtimies John Cleland vei Fanny Hillin romaanikäsikirjoituksen rahapulassa kustantajalle vuonna 1749 - ja sai siitä 20 puntaa. Fanny Hillistä tuli salaa klassikko; viranomaiset nimittäin kielsivät kirjan ja vasta 1963 sai Fanny Hill kotimaassaan vapautensa takaisin. Fanny Hillin suosioita kuvastaa se, että ensimmäisen painoksen kappaleista ei yksikään ole säilynyt meidän päiviimme saakka - teos kirjaimellisesti kului kansan käsissä. Kirja kertoo orvon tyttörukan seikkailuista Lontoon ilotaloissa. Poloinen Fanny joutuu sattumalta erään bordelliemännän palvelukseen ja mukaan paheelliseen elämään. Mikään pyhäkoulutyttö hän ei ole, mutta ei liioin turmeltunut. Ensirakkaus kauniiseen nuorukaiseen asuu vahvana hänen sydämessään ja johtaa lopulta hänet hyveen kaidalle "kuihtumattomien ruusujen peitossa olevalle tielle". Fannylla on hyvää makua ja hienostuneisuutta ja sitä on kirjan kirjoittajallakin. Romaani on oivallinen ajankuvaus 1700-luvun puolivälin iloisesta ja nautinnonhaluisesta Englannista.

Orhan Pamuk alkoi tökkiä aika pahasti, joten oli pakko lukea välillä jotain muuta. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi harrastettu seksiä yhtä paljon kuin tässä kirjassa. Sen ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä jos kyse on kurtisaanin muistelmista... Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea eroottista kirjaa, joka on kirjoitettu yli 260 vuotta sitten. Tietysti seksiä harrastettiin silloinkin ja kaikkihan tietää mikä maailman vanhimman ammatin sanotaan olevan, mutta seksi ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee 1700-lukua.. Ehkä se on juuri siinä; seksiä tuputetaan nykyään joka suunnasta, mutta 1700-luvun ihmisten ajattelee olevan sievistelijöitä, jotka harrastavat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa ja nyt tämä kirja romutti sen kuvitelman. Tai jotain sellaista.. Täytyy muuten antaa täysi tunnustus monipuolisesta sanastosta, jolla sukupuolielimiä ja seksiä kuvattiin. Tässä hallussani olevassa painoksessa oli lisäksi aika ajoin piirroskuvia, mitkä saivat minut vilkuilemaan ympärilleni hieman nolona, kun luin tätä eilen rautatieaseman kahvilassa..

Vesipuutarhat

(Gardens of Water)
Alan Drew
Otava 2009

Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt.
Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.

”Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa”, Sinan sanoi.
”Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi.” Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet.

Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen?

Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Tämä oli varsin oivallista luettavaa kun matkustin puolitoista viikkoa Turkissa. Kirjaan tuli uusia ulottuvuuksia, kun oli itse maassa, jonne kirja sijoittui. Kirja oli nopealukuinen ja minusta ihan miellyttävästi kirjoitettu ja avasi silmiä (niin kyllä teki itse matkakin), mutta loppujen lopuksi kirja jäi minusta jotenkin vaisuksi ja loppu oli pettymys. En ole ihan varma mitä odotin, mutta odotukset eivät täyttyneet. Lyhyt tuomio: nopealukuinen, mutta vähän vaisu. Muuten, kirjan nimi on minusta todella kaunis.

Voisin laittaa tämän Reading Globally -haasteeseen, mutta en laita, koska ostin matkalla erään Orhan Pamukin kirjan ja luen sen seuraavaksi.

Kuva

Kirkas

Kirkas - Läpinäkyvä romaani
(Clear: A Transparent Novel)
Nicola Barker
Gummerus 2006


Syyskuussa 2003 newyorkilainen taikuri David Blaine alkoi paastota Thamesin yllä riippuvassa läpinäkyvässä laatikossa. Tasan 44 päivää myöhemmin hän tuli ulos. Ainakin tämä on totta. Entä loput? Mekkalointi? Mädät kananmunat? Panettelu? Parittelu? Petkutus?

Nicola Barkerin uusi romaani punoo yhteen faktaa ja fiktiota. Tuloksena on häikäisevän kirkas, hervottoman hauska ja äärimmäisen älykäs kertomus ajastamme. Maineesta, illuusioista, seksistä ja nälästä.

Olen aiemminkin maininnut, että pidän Nicola Barkerista eikä tämäkään pettänyt. Välillä tosin tunsin itseni vähän tyhmäksi, satiiri ei taida olla minun juttu. Hävyttömän hauska tämä kyllä oli ja Barkerilla on ihanan nyrjähtänyt huumorintaju. Barkerin henkilöhahmot ovat myös ihmeellisen elävän tuntuisia ja tarinan kerronta uppoaa minuun ihan täysin. Tykkään.

Reading Globally: Iso-Britannia

Kuva

Sulavoi

Sulavoi
Runoja
Heli Laaksonen
Otava 2006


Heli Laaksonen kuvaa uusissa runoissaan niitä toiveihaaveisulossiunelmi joita salassa kasvatamme ja joista jotkut päättyvät suruun. Tätähän elämä on, joskus voi eksyä Kauhajoe ja Jalasjärve välil ja jonakin aamuna taas marketi ostoskärry näyttä kulleronupult!

Laaksosen lounaismurteella kirjoittamat runot ovat uponneet suomalaisiin kuin voi kuumaan puuroon - murrerajoista välittämättä. Myös valloittavana esiintyjänä tunnettu runoilija on pukenut helliksi ja ilkikurisiksi sanoiksi ihmiseläjän tunteet. Oleksää koska tahtonu olla joku muu? E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Näistä ei jäänyt samalla lailla mieleen oikein mikään runo, kuin Raparperisyrän -kokoelman kohdalla. Tykkäsin kyllä runoista ja joissakin runoissa oli säkeitä, joista tykkäsin kovastikin, mutta yksittäiset runot eivät sillä lailla jääneet mieleen. Laitan tähän kuitenkin pari runoa, joista tykkäsin. Tai ensimmäisen oikeastaan siksi, että tilanne, josta runo kertoo oli tragikoomisuudessaan niin tuttu. Toinen ja kolmas olivat minusta muuten vaan koskettavia.

Mu elämän

Seisovapöytä.
Otan kaikki lajei.
Makkan loppureisun hytis jalat tyynyn pääl.
Käytävält kuulu kohtulliste riamunpitto.


Halohakkajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno


Kaunei uni

Tulet risumetäst
ja olet uuvuksis
heität kamari sänkky
seljälles ja sanot et
kirjotan viäl
elämästän kirja
ja nimeks
tule Unikuva

ja mää tahron puhel
sun kaikki muistos hyväks
naapur ei kaatan pihakoivu
äit ei hukkun
tähkä oliva ain painavi kämmenel
mittän paha ei ikä ollu

ja puhun ja puhun
sunt takasi ettet ol koska
mennykkä lähtenykkä
olet siin
tuvan pöyrä ääres
leivot
sun kätes o jauhois
mää autan
hajen hellan päält
sulavoi.


Kuva